Ikäluokka 1997 - tarvitaan toimia nuorten ja perheiden hyvinvoinnin eteen

Marraskuussa julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus vuonna 1997 syntyneistä lapsista. Tulokset ovat hätkähdyttävää luettavaa. Monilla mittareilla hyvinvointi ei ole lisääntynyt verrattuna 1987 syntyneisiin lama-aikana kasvaneisiin lapsiin. Nykyisistä parikymppisistä yli viidesosa on sairastunut psykiatriseen sairauteen ja 6% on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Monet ongelmat kasautuvat samoihin perheisiin ja vanhempien tausta vaikuttaa voimakkaasti lasten kasvuolosuhteisiin. Tutkimuksessa seurattiin vuonna 1997 syntyneitä lapsia ja perheitä sikiöajasta täysi-ikäisyyteen.

Tasa-arvoa tavoittelevassa hyvinvointivaltiossa meidän on pystyttävä parempaan. Jokaisen lapsen yhtälaiset oikeudet ja mahdollisuudet ovat yhteiskuntamme tärkeimpiä arvoja. Meidän on tunnistettava mahdollisimman varhain perheet, joihin ongelmia on vaarassa kasaantua. Tunnettuja riskitekijöitä ovat esimerkiksi vanhempien matala koulutustaso, mielenterveysongelmat sekä perheen köyhyys. Varhaisella puuttumisella ja oikea-aikaisilla tukitoimilla voidaan ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja raskaampia lastensuojelun toimia.

Perheiden ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseen tarvitaan laaja-alaisia toimia.

Perhekeskukset

Lapsiperheiden palveluja on koottava yhteen saman katon alle. Perhekeskuksissa tehdään moniammatillista työtä lasten ja perheiden hyväksi. Neuvolan terveydenhoitaja ei saa jäädä yksin perheestä nousevien huolien ratkaisemisessa, vaan tähän voidaan tarvita esimerkiksi psykologia, lastensuojelun sosiaalityöntekijää, fysioterapeuttia ja lastenlääkäriä.

Varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousuun

Lapsuuden varhaisvuosilla on valtava merkitys lapsen tulevaisuudelle ja koulupolulle. Pienet ryhmäkoot ja riittävä määrä osaavia lastentarhaopettajia ovat edellytys laadukkaalle varhaiskasvatukselle. Maksuttomuudella voidaan houkutella yhä useampi perhe tuomaan lapset päiväkotiin.

Kouluterveydenhuoltoa on vahvistettava ja psykiatrista hoitoa tuotava kouluihin

Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun ja ongelmiin on pystyttävä puuttumaan nopeasti lapsen omassa arkiympäristössä. Lähetteet lasten- ja nuorisopsykiatrialle ovat kasvaneet hurjaa tahtia, mutta hoitoa mielenterveysongelmaan on tarjottava jo aiemmassa vaiheessa. Kouluterveydenhuollon resursseja on vahvistettava, ja erikoissairaanhoidon psykiatrian osaamista on tuotava perustasolle.

Tiivistä yhteistyötä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välille

Lastensuojelun ja terveydenhuollon välistä tiedonkulkua on sujuvoitettava. Mielenterveystyö on oleellinen osa lastensuojelun avohuollon tukitoimia, joilla ehkäistään perhetilanteen kärjistymistä ja kiireellisiä sijoituksia. Vakavasti oireilevien nuorten on päästävä nopeasti psykiatriseen hoitoon. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian ammattilaisten on yhdessä perheen kanssa löydettävä toimivimmat ratkaisut nuoren hoidon toteuttamiseksi.

Mielenterveysongelmia on hoidettava tehokkaasti jo perusterveydenhuollossa

Tein viime keväänä aloitteen lyhytterapioiden lisäämisestä perusterveydenhuollossa, ja se käsiteltiin tämän viikon valtuustossa. Olen kesäkuusta lähtien työskennellyt lääkärinä helsinkiläisellä terveysasemalla ja nähnyt entistä tarkemmin vallitsevan tilanteen. Kaupunginvaltuutettuna pyrin parhaani mukaan vaikuttamaan mielenterveystyön resursseihin.

Haluan terveyskeskuslääkärinä tarjota masentuneelle tai ahdistuneelle ihmiselle parasta mahdollista hoitoa. Rauhallinen kohtaaminen ja kuuntelu ovat ensikäynnillä avainasemassa - käytännössä 30 minuutin vastaanottoaika venyy lähes poikkeuksetta. Tilanteen kartoittaminen, mahdollisen alustavan diagnoosin asettaminen, vakavien häiriöiden poissulku ja jatkosuunnitelman tekeminen vievät aikaa. On lieväoireisia potilaita, joille riittää vain terveyskeskuslääkärin seuranta ja mahdollisuus ottaa yhteyttä tilanteen vaikeutuessa, mutta suurin osa tarvitsee nimenomaan keskusteluapua ja lyhytpsykoterapiaa. Osa toivoo lääkitystä ja se lääkärinä onkin helpointa määrätä, mutta yksinään se hyvin harvoin riittää.

Liian pitkät jonot psykiatriselle sairaanhoitajalle

Lievän ja keskivaikean masennuksen sekä ahdistuneisuushäiriön hoito kuuluu perustasolle ja silloin on oltava myös resursseja hoitaa näitä sairauksia. Perustasolla työskenteleekin osaavia psykiatrisia sairaanhoitajia. Käytännössä hoitoonpääsy on kuitenkin hidasta. Useimmin potilas saa soittoajan mielenterveyshoitajalle noin 2 viikon päähän. Silloin varataan varsinainen ensimmäinen vastaanottokäynti, joka lopulta asettuu siis vähintään 1,5-2 kuukauden päähän ensikontaktista. Potilaat ovat myös herkkiä putoamaan hoidosta ja usein ensimmäinen varattu aika voi jäädä väliiin. Keskusteluapuun pääsy voi käytännössä venyä siis esimerkiksi 3 kuukauden päähän - tämä näkyy arkityössäni. Pahimmillaan potilaan työkyky on tässä välissä laskenut ja hän on joutunut jäämään sairaslomille. Suurten potilasmäärien vuoksi mielenterveyshoitajalle ei pääse kovin usein ja hoitojaksot myös jäävät hyvin lyhyiksi.

Lyhytpsykoterapiat ovat vaikuttavaa hoitoa

Osalle potilaista valitaan jo alkuvaiheen hoidossa tavoitteeksi pääsy Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Tähän vaaditaan 3 kuukauden hoitojakso, kriteerien täyttyminen ja psykiatrin B-lausunto. Kuntoutuspsykoterapia on intensiivistä hoitoa, joka kestää 1-3 vuotta. Moni tarvitsee ja hyötyykin siitä merkittävästi. Tässä näkyy kuitenkin psykoterapiajärjestelmämme nurinkurisuus. Jos potilaalle olisi jo nopeasti alkuvaiheessa tarjota esimerkiksi 10 kertaa lyhytpsykoterapiaa, vuosia kestävää kuntoutuspsykoterapiaa ei välttämättä tarvittaisi. Tämä on tottakai valtakunnallinen ongelma emmekä kaupunkina voi yksinään korjata järjestelmän ongelmaa.

Voimme Helsingissä kuitenkin vaikuttaa siihen, että tarjoamme mielenterveyspotilaalle nopeasti ja alkuvaiheessa tehokasta psykoterapeuttista hoitoa. Nyt hoitoonpääsy on hidasta ja riittämätöntä. Kaupunginhallitus hyväksyikin tärkeän linjauksen. Psykiatriselle sairaanhoitajalle on päästävä nykyistä nopeammin ja keinoja lyhytpsykoterapian lisäämiseen on selvitettävä. Pystymme perusterveydenhuollossa hoitamaan hyvin mielenterveyspotilaita, kunhan siihen vain annetaan resursseja.

Sote matkalla karille - mitä sen jälkeen?

Sote-uudistus elää nyt aikalisällä eduskunnassa. Perustuslakivaliokunta edellytti merkittäviä muutoksia lakipakettiin ja esimerkiksi maakuntien rahoitusmallin muutokset eivät ole yksinkertaisia toteuttaa. Hallituksen esittämä valinnanvapausmalli on erittäin riskialtis ja johtaisi toteutuessaan kustannusten nousuun. Perustuslakivaliokunta vaatiikin pidempiä siirtymäaikoja sekä alueellista vaiheistamista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tekee pitkää päivää kirjoittaessaan lakipakettia uusiksi, mutta aikataulut kompuroivat. Maakuntavaalit päätettiin siirtää toukokuulle, mutta tuskin sekään ajankohta onnistuu.

Syksyllä sote kaatunee omaan mahdottomuuteensa. Perustuslakivaliokunnan vaatimat korjaukset ovat pieniä edistysaskeleita mutta eivät riittäviä alkuperäisten tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvän sote-uudistuksen resepti ei olisi edes monimutkainen. Lähtökohdiksi tarvitaan enemmän asiantuntijatietoa ja vähemmän poliittisia intressejä. Ensimmäinen askel on purkaa yön pimeinä tunteina tehty maakuntien ja valinnanvapauden koplaus. Jo käytännössä Suomen suurimman rakenneuudistuksen ja laajan valinnanvapausjärjestelmän toteuttaminen samaan aikaan on elintärkeiden palveluiden kannalta hyvin riskialtista. Mahdottomasta tehtävästä ei voi jättää kaikkea vastuuta toimeenpanolle.

Integraatio takaisin soten ytimeen

Ensimmäinen tavoite uudistukselle on integraatio eli perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon yhteensovittaminen. Tähän tarvitaan vahvat järjestäjät, joilla on suorilla vaaleilla valitut päättäjät ja todellista valtaa. Maakuntiin pohjautuvan mallin pohjalta voitaisiin hyvin edetä, kunhan muutamia korjausliikkeitä tehdään. Maakuntien on voitava alkuvaiheessa keskittyä uudistuksen ydintehtävään: yhtenäisiin hoitoketjuihin ja entistä laadukkaampien palveluiden rakentamiseen. Terveyspalveluiden avaaminen markkinoille keskeneräisten rakenteiden keskellä käytännössä söisi kaikki mahdollisuudet parantaa integraatiota. Kaikenlaisten soteen liittymättömien tehtävien siirtoa voidaan harkita myöhemmissä vaiheissa. Elinkeino- ja kasvupalveluissa kaupunkien vastuuta on vahvistettava.

Maakuntien määrä on ollut suuren debatin aihe. Riittävän suuri koko takaisi mahdollisuudet kantaa taloudellista vastuuta kalliistakin hoidosta ja toisaalta tarjota yhdenvertaisempia sote-palveluita koko maassa. Maksimissaan 12 maakuntaa olisi järkevä määrä, mutta kompromissia joudutaan tulevaisuudessa varmasti vielä etsimään. Maakunnille on taattava myös taloudelliset edellytykset hoitaa tehtäviään. Ensimmäinen kehitysaskel on poistaa maakuntien rahoituksesta mekaaninen menoleikkuri, mutta on selvää, että lopulta maakuntien on saatava verotusoikeus.

Valinnanvapauden lisäämiseen on järkeviä vaihtoehtoja

Ehdotettu valinnanvapausmalli on soten suurin ongelma, ja siitä on pystyttävä luopumaan. Valinnanvapauden lisääminen on sinänsä arvokasta, mutta se on toteutettava kustannusvaikuttavasti ja kokeillen. Maakuntien on saatava rakenteensa sekä integraatio kuntoon ennen kuin valinnanvapautta voidaan hallitusti ja kokeilujen kautta laajentaa. Tilaajaosaaminen on ratkaisevaa. Ensi vaiheessa järkevintä on käyttää palveluseteleitä, lisätä ostopalveluja ja pilotoida henkilökohtaista budjettia. Ulkoistuksilla voidaan myös saada hyviä tuloksia, kunhan maakunta osaa luoda toimivat kannustimet.

Soten lyhyt korjaussarja

Suurten uudistusten runnominen äärimmäisen pienellä eduskunnan enemmistöllä ei olisi luottamusta herättävää. Perustuslakivaliokunnan vaatimat muutokset parantaisivat uudistusta vähän, mutta silti nykyiset oppositiopuolueet ryhtyisivät laatimaan soten korjaussarjaa hallitusneuvotteluihin. Maakuntavaalien myötä maakunnat lopulta syntyisivät, mutta valinnanvapausmalli pyrittäisiin vesittämään.

Soten kaatuminen tarkoittaisi, että uusi ratkaisu on löydettävä seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Vihreiden mallissa tavoite suuremmista hartioista ja integraatiosta voidaan toteuttaa maakuntien pohjalta, kunhan niille taataan enemmän itsenäisyyttä ja verotusoikeus. Paikallistasolla suunnittelu on ollut jo pitkällä, ja monessa paikassa eri toimijat ovat ensimmäistä kertaa perusteellisesti pohtineet, miten asiat voisi tehdä paremmin yhdessä. Perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito saataisiin saman järjestäjän ja budjetin alle. Terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseksi tarkasteluun on otettava myös Kelan ja työterveyshuollon rooli. Valinnanvapautta voitaisiin edistää kokeilujen kautta. Sote-ratkaisu ei siis ole kaukana, mutta eduskuntavaalien jälkeen on löydettävä hallituskokoonpano, joka veisi sen alkuperäisiin tavoitteisiin ja maakunnissa jo tehtyyn työhön nojaten maaliin.

Alkusyksyn kuulumisia

Syksyn alku on aina innostavaa aikaa ja olen kesällä kerännyt voimia jännittäviin uusiin haasteisiin. Kesä meni pääosin töissä, mutta luottamustoimet sentään olivat lomatauolla. Heinäkuun vapaaillat ja viikonloppujen seikkailut ovat olleet kesälomani, vaikka päivät vietinkin uudessa terveyskeskustyössä. Elokuun pari päivystysyötä tarjosivat myös näköalapaikan Helsingin festaritunnelmaan (enimmäkseen sen nurjaan puoleen). Olen nauttinut kesästä sekä Helsingissä että mökeillä. Viikonloppujen reissut ovat suuntautuneet Keski-Suomeen Laukaalle, Fiskarsiin ja Mathildedaliin. Helsingin kesässä parasta olivat pyöräily, Korkeasaari ja Vallisaari.  

Olen aiemmin työskennellyt Helsingin kaupungilla lääkärinä Malmin terveysasemalla, sairaalapäivystyksissä ja vuodeosastolla - ja viihtynyt jokaisessa paikassa. Parin tutkimusvuoden ja yksittäisten sairaalatyöpätkien jälkeen olen taas uudessa ja hauskassa työssä terveysasemalla. Vaihtelevat työpäivät, mukava tiimi ja jatkuvuus hoitosuhteissa ovat parasta terveyskeskustyössä, vaikka tulevaisuudessa ajattelenkin työskenteleväni sairaalassa. Kirjoitan syksyn mittaan lisää ajatuksiani perusterveydenhuollosta. Töiden ja luottamustoimien lisäksi yritän viimeistellä väitöskirjaani, ja toiveissa on väitellä ensi vuoden puolella.

Kaupunginvaltuustossa olemme jo aloittaneet syyskauden ja harmillisesti ensimmäisessä kokouksessa hävisimme äänestyksen Sörnäisten tunnelin kaavasta. Investointipäätöstä ei ole vielä tehty, ja toivottavasti 160 miljoonan autotunnelia ei lopulta päädytä rakentamaan. Näin suuret investoinnit on punnittava tarkkaan, ja hyötyihin nähden hintalappu on liian suuri. Syksyn merkittävimpiä päätöksiä on ensi vuoden budjetti. Neuvotteluissa on löydettävä lisää rahaa lähes kaikille toimialoille - Helsingillä ei ole varaa säästää esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisystä tai liikuntapaikoista.

HUS:ssa käsittelemme syksyn mittaan ensi vuoden talousarviota. Päätös Helsingin päivystävien sairaaloiden siirrosta HUS:lle sekä uuden potilastietojärjestelmä Apotin käyttöönotto Vantaalla ovat suurimpia tulevia muutoksia. Elokuussa valittu uusi toimitusjohtaja Juha Tuominen aloittaa tammikuussa. Olin itse mukana toimitusjohtajan haastattelutyöryhmässä ja pitkän tien päätteeksi teimme parhaan mahdollisen valinnan.

Sote-uudistus on eduskunnassa melkoisessa solmussa, ja en jaksa enää uskoa sen etenemiseen. Maakunnissa on tehty valmistelua jo pitkään. Toivottavasti seuraavissa hallitusneuvotteluissa ensi keväänä voitaisiin jo tehdyn valmistelun päälle rakentaa tasapainoinen ja järkevä sote-ratkaisu.

Syksyllä kirjoittelen blogiin kuntapolitiikasta, soten käänteistä ja terveyskeskustyöstä.

HUS vaatii korjauksia sote-ratkaisuun

Hyväksyimme aamulla HUS-hallituksessa kriittisen lausunnon Suomen hallituksen esittämästä sote-mallista. HUS on laatinut listan 12 ydinongelmasta ja ratkaisuista niihin. Sote-ratkaisua ei voida nykyisessä muodossaan hyväksyä. Eduskunnassa on todella kuunneltava vakavia huolia uudistuksesta. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat myös kokoontumassa yhteiseen hätäkokoukseen ensi viikolla. 

Tiivistin alle HUSin esittämät ongelmakohdat. 

1. Uudistuksen tavoitteet eivät täyty. Soten alkuperäiset tavoitteet olivat terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen ja kustannuskasvun hillitseminen, mutta kumpikaan näistä ei ole toteutumassa. Uuteen sote-malliin olisi siirryttävä vaiheittain ja aloitettava palvelujen integraatiosta ja vastuun siirtämisestä suuremmille järjestäjille. Valinnanvapautta tulee lisätä kokeilujen kautta.

2. Järjestämisen ja tuottamisen erottamisella ei saada hyötyjä. Kansainvälinen tutkimusnäyttö ei puolla näiden erottamista, ja 18 maakuntaan ei välttämättä riitä osaamista sekä järjestäjä- että tuottajaorganisaatiolle. Hallinnointikustannukset ovat myös nousemassa korkeiksi. Tästä kahtiajaosta tulisi luopua. 

3. Maakuntien rahat eivät riitä. Pääkaupunkiseudulla väestönkasvua ja muita erityispiirteitä ei ole huomioitu, alkuvaiheen muutoskustannukset puuttuvat budjetista ja valinnanvapaus lisää kustannuksia. HUS esittää, että maakuntien rahoitusta on selvästi kasvatettava ja valinnanvapauspalvelut on toteutettava budjettirajoitteen piirissä. Oma mielipiteeni on, että maakuntia ei pidä rakentaa ilman verotusoikeutta. 

4. Yliopistosairaaloiden asema ja rahoitus on turvattava uudistuksessa.

5. Lääketieteellisen tutkimuksen ja lääkärien ja hoitajien koulutuksen edellytykset ja rahoitus on huomioitava uudistuksessa.

6. Maakunnat ovat pakotettuja käyttämään valtakunnallisia palvelukeskuksia mm. Maakuntien Tilakeskusta ja Vimanaa, joka tuottaa ICT-palveluja. Tälle ei ole mitään järkeviä perusteluja. Monissa maakunnissa kiinteistöjen hallintaa ja ICT-palveluja olisi huomattavasti kustannustehokkaampaa tuottaa itse tai hankkia ulkopuolelta.

7. Sairaanhoitopiirien kiinteistöomaisuus siirtyy Maakuntien Tilakeskukselle mekanismilla, jolla Uusimaa menettää korvauksetta omaisuuttaan muille maakunnille. Koko palvelukeskuksesta pitäisi luopua tai vähintään määritellä Maakuntien Tilakeskuksen omistusosuudet sinne siirtyvän omaisuuden perusteella.
 
8. Maakunnan julkisen liikelaitoksen tulisi voida tuottaa asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin piirissä olevia palveluja. Nykyratkaisussa asiakas joutuu kieltäytymään asiakassetelistä saadakseen julkista palvelua. 

9. Kaikkien sote-keskusten on saatava hankkia tukipalveluja maakuntien liikelaitokselta. Esitetyssä mallissa hankintalaki rajoittaa yhtiöitettyjen sote-keskusten julkisten tukipalvelujen hyödyntämistä. 

10. Laissa ei kannata määritellä, miten erikoissairaanhoitoa tarjotaan sote-keskuksissa. Maakunnan tulee päättää tästä itse ja digitaaliset konsultaatiomahdollisuudet ovat ensisijaisia. 

11. Maakunnan järjestämistehtäviin ja ohjaukseen tarvitsemia tietojärjestelmiä ei ole vielä olemassa! Tähän tarvitaan realistinen aikataulu ja rahoitus. 

12. Uudistus on vaiheistettava selvästi pidemmälle ajalle, sillä aikataulu on kaukana realismista. 

Nuorten kaupunki

Helsingin Nuorisoneuvosto (vanha Ruudin ydinryhmä) oli eilen valtuustossa esittelemässä nuorten aloitteita. Helsingissä nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet varsin verkkaista tahtia ja työtä on vielä tehtävä. Nuorisoneuvoston vaalien äänestysprosentti oli viime vuoden puolella noususuuntainen 39,9%. Osallisuuden tunne ja yhteiskunnallinen aktiivisuus nuorena heijastuvat äänestysintoon myös tulevaisuudessa. Olen itse päässyt vaikuttamaan jo yläasteikäisenä Nurmijärven nuorisovaltuustossa - tästä on vajaa 15 vuotta. Siitä on jäänyt vaihtelevia kokemuksia. Ympäristölautakunnassa käsiteltiin lähinnä naapurien välisiä ojariitoja eikä työskentely ollut kovin motivoivaa. Koululautakunnassa taas oli todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.

Nuoria on kannustettava aloitteiden tekemiseen

Nuoret voivat jättää aloitejärjestelmän kautta aloitteita kaupungille, mutta vastaaminen niihin on ollut kankeaa. Viranhaltijoiden vastaukset ovat viipyneet pitkään ja sisältö ei ole ollut ymmärrettävää. Nuorisoneuvosto vaati erityisesti selkokielisiä ja kannustavia vastauksia aloitteisiin. Niihin ei voida aina vastata myöntävästi, ja tämän nuoret ymmärtävät, kun perustelut ovat selkeät. Aloitteiden tekijöille täytyy myös taata mahdollisuus käydä vuoropuhelua valmistelijoiden kanssa. Myös valtuutettujen ja nuorten vaikuttajien yhteistyötä on lisättävä. Olen itse menossa ensi viikolla nuorten aloiteasema-tapahtumaan sparraamaan heitä aloitteiden valmistelussa.

Lisää vaikuttamismahdollisuuksia nuorille

Valtuustossa tehtiin useampia valtuuston toivomuksia (ponsia), jotka kaikki hyväksyttiin selvitettäväksi. Nuorten aloitteiden käsittelyyn halutaan maksimissaan 3 kuukauden vastausaika, kummivaltuutettumalli sekä osallistuminen lautakuntien työskentelyyn halutaan selvittää ja aloitejärjestelmän siirtoa kuntalaisaloitesivun yhteyteen harkitaan. Nuorisoneuvoston edustajat nostivat puheenvuorossaan erityisesti tulevan keskustakirjaston Oodin nuorisotyön. Oodista tulee nuorten olohuone laajoilla aukioloajoilla, ja nuorisotyöllä siellä on paljon merkitystä. Aloitteiden joukossa oli myös toive Falkullan hevostallin tilanteen kohentamisesta - toivon, että löydämme sille jatkossa rahoituksen.

Kävelijän Helsinki

Kaupunginvaltuusto katsoi eilen seuraavaan vuoteen. Keskustelimme tulevista tavoitteista ja talousarviosta. Nostin valtuustopuheessani kävelyn merkityksen Helsingille - sitä ei saa unohtaa, kun kasvavaa kaupunkia rakennetaan. Lisäksi Jätkäsaaren Bunkkeri pääsi vihdoin etenemään. Hurjaa vauhtia rakentuvassa Jätkäsaaressa tarvitaan uimahallia ja liikuntatiloja. 

--------------------------------------

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuusto.

Kaupunkilaisten liikkumisen lisääminen on tärkeä tapa edistää hyvinvointia ja terveyttä. Liikuntapaikat ja harrastusmahdollisuudet ovat keskeisiä, mutta kaikkein yksinkertaisinta on lisätä kävelyä ja pyöräilyä. Helsinkiä pitääkin rakentaa myös kävelijälle. Jos oman kodin lähiympäristö on viihtyisä ja reitit sujuvia, niin helpoin tapa harrastaa liikuntaa on avata kotiovi. Helsinki tarvitsee lisää kävellen tehtyjä matkoja töihin, kouluun, kauppaan ja lähimetsään.

Urbaaneja reittejä ja lähiluontoa

Kaupunkistrategiassa haluamme lisätä kävelyn suosiota ja tähän on myös panostettava. Tämä ei tarkoita ainoastaan kävelykatujen lisäämistä keskustaan, vaan viihtyisten ja turvallisten reittien rakentamista kaikkia kaupunginosia ja lähiöitä myöten. Monen helsinkiläisen asuinalueelta pääsee nopeasti luontoon, mutta myös urbaanissa ympäristössä pitää luoda kiinnostavia ja kutsuvia kävelyreittejä. Katutila on suunniteltava kevyen liikenteen ehdoilla: kävelijöille on varattava riittävästi tilaa ja pyörätiet on tarvittaessa erotettava jalkakäytävistä ja merkittävä selkeästi. Lisäksi on huomioitava erilaisten liikkujien tarpeet esimerkiksi reittien esteettömyydellä ja riittävän lähekkäisillä levähdyspaikoilla. Kävelijät on huomioitava paremmin myös tietöiden poikkeusjärjestelyissä.

Kävelykeskustan laajentaminen parantaisi merkittävästi keskustan houkuttelevuutta. Strategiassa Kokoomuksen vaatimuksesta kävelykeskustan kehittäminen sidottiin kuitenkin keskustatunnelin edellytysten selvittämiseen. Toivon hartaasti, että tärkeä tavoite ei jää panttivangiksi pimeään keskustatunneliin. Kävelyn olosuhteita on parannettava myös keskustassa vauhdilla jo nyt.

Helsinki ei hyväksy huonoa sote-uudistusta

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui eilen pitkään kokoukseen ottamaan kantaa Suomen suurimpaan uudistukseen. Emme voi olla Helsingissä hiljaa, kun maan hallitus vaarantaa arvokkaat sosiaali- ja terveyspalvelumme. Ratkaisevia päätöksiä tehdään eduskunnassa tänä keväänä. Alla on kaupunginvaltuustossa pitämäni puhe.

------------------------------------------

Sote-uudistuksella oli alunperin hienoja ja tärkeitä tavoitteita, mutta nyt olemme menossa lähinnä kohti Uudenmaan konkurssia. Esitettyyn uudistukseen ladatut säästötavoitteet ovat kerta toisensa jälkeen arvioitu täysin epärealistisiksi. Uudistuksen vähimmäistavoite ei ole, että tehdään vain joitain poliittisen arvovallan säilyttämiseksi - vähimmäistavoite on tehdä edes vähän parempi uudistus kuin elämämme nykytila.

Valmistauduin tähän sotekapinakokoukseen työskentelemällä viime yön sairaalapäivystyksessä. Yön pimeinä tunteina helsinkiläisiä potilaita hoitaessa keksin paljon syitä, miksi tarvitsemme sote-uudistusta. Toisaalta samassa työssä näen, miksi emme missään nimessä tarvitse tätä hallituksen esittämää lehmänkauppakyhäelmää.

Päivystykseen joutuvista ihmisistä merkittävä osa on yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Tutkimusten mukaan paljon palveluita tarvitsevat ja monisairaat tuottavat myös suurimman osan sote-palveluiden kustannuksista. Meidän on tehtävä tätä uudistusta ennen kaikkea heille. He tarvitsevat laaja-alaista tukea ja terveys- ja sosiaalipalveluiden integraatiota. Helsinki tavoittelee omalla palveluiden kehittämisellään juuri tätä - maan hallitus tismalleen päinvastaista. Esitetty valinnanvapauslaki pirstoisi hoitoketjuja ja Helsingissä jo tähän asti tehtyä arvokasta työtä.

Helsingissä ja muualla Uudellamaalla on ymmärretty lääketieteellisen tutkimuksen merkitys tulevaisuudelle. Täällä kunnat rahoittavat yliopistosairaalan tekemää tutkimus- ja kehitystyötä, koska pienet ja suuret kaupungit osaavat katsoa eteenpäin. Valtiovarainministeriön rahoituslaskelmista tälle ei ole löytynyt ymmärrystä tai rahaa - kaipa siellä lasketaan lähinnä kuumeisesti montako lähihoitajaa pitää vähentää vanhustenhoidosta, että säästöt saavutetaan.

Helsinki ei ole hiljaa, kun Suomen suurinta uudistusta tehdään. Olen tänään erityisen ylpeä kotikaupungistamme. Lähetetään vahva viesti eduskuntaan.

Mitä jokaisen olisi hyvä tietää hoitolinjauksista ja hoitotahdosta?

YLE uutisoi tällä viikolla tehohoidosta ja hoidon rajaamisesta. Tehohoidolla yritetään pelastaa potilaan henki ja toimintakyky. Siitä luopuminen on vaikeinta omaisille, mutta ei missään nimessä helppoa myöskään hoitaville lääkäreille ja hoitajille. Tehohoidosta luovutaan, kun ennustetta ja toivoa toipumisesta ei enää ole. Lasten ja nuorten ihmisten kohdalla päätös on lohduton. YLEn artikkelissa kuvattiin omaisten ja ammattilaisten välisiä ristiriitoja tehohoidon lopettamisesta. Näissä tilanteissa vuorovaikutus ja yhteisymmärryksen hakeminen ovat keskeisintä. Viime kädessä lääkäri päättää hoidon rajaamisesta ja kantaa vastuun raskaasta päätöksestä.

Hoitolinjauksista keskusteluun tarvitaan aikaa

Hoidon rajauksia koskevia päätöksiä tehdään huomattavasti enemmän muualla kuin teho-osastolla. DNR-päätös tai “ei elvytetä” - päätös kuulostaa hurjalta ja lopulliselta. Elämän loppuvaiheessa tai ihmisen sairastuessa erittäin vakavasti päätöksen pohdinta tulee väistämättä vastaan. Päätöstä ei koskaan tehdä kevyin perustein ja yhteisymmärrystä haetaan aina potilaan tai omaisten kanssa. Omissa työpaikoissani DNR (do not resuscitate) - päätös on aina tehty yhdessä kokeneen seniorilääkärin kanssa. Kaikkein vaikein ja hankalin tilanne päätöksestä keskusteluun on potilaan tilan yllättävästi romahtaessa päivystyksessä. Jokaisella potilaalla pitäisi olla osana vakavan sairauden hoitoa mahdollisuus keskustella ammattilaisen kanssa myös elämän lopun hoitolinjauksista - ei vain esimerkiksi erilaisista sytostaattilinjoista. Päätöksen jääminen päivystyksen kiireeseen ei ole kenenkään etu.

DNR-päätös ei merkitse hoidon lopettamista

DNR-päätös ei tarkoita aktiivisesta hoidosta luopumista. Perussairauksien hoito jatkuu, akuutit tilanteet ja esimerkiksi infektiot hoidetaan tehokkaasti. Hengityksen tukihoito on mahdollista noninvasiivisesti, mutta yleensä potilaan intubaatioon ja varsinaiseen hengityskonehoitoon ei ryhdytä. Potilas ei DNR-päätöksen jälkeen jää ilman hoitoa. DNR-päätös tarkoittaakin, että potilaan sydämen pysähtyessä ei aloiteta paineluelvytystä. Sydämen pysähtyminen ja elottomuus ovat äärimmäisen vakava tilanne - tähän päädyttäessä potilaan ennuste on jo lähtökohtaisesti erittäin huono. Elvytyksen onnistumismahdollisuudet ovat keskimäärin pienet. Iäkkäällä ja sairaalla ennuste on vielä huonompi. Elvytys on raskas toimenpide, jossa kylkiluut murtuvat, ja selviämisenkin seurauksena on usein hapenpuutteen aiheuttama aivovaurio. Elvytyksen jälkeen potilas tarvitsee jatkohoitopaikan teho-osastolta, ja tehohoitoon pääsyä joudutaan terveydenhuollossa vääjäämättä rajaamaan - siksi elvytettävän potilaan tulisi olla myös tehohoidon piirissä. Hoidon tarpeeton pitkittäminen aiheuttaa myös turhaa haittaa ja kärsimystä potilaalle.

Omat toiveet hoitotahtoon

Hoitotahdossa jokainen voi kertoa tahtonsa ja toiveensa tilanteessa, jossa itse ei pysty enää ilmaisemaan kantaansa. Esimerkiksi nestehoitoon, antibioottihoitoon ja ravitsemukseen nenämahaletkun kautta liittyvät valinnat elämän lopun lähestyessä voivat olla omaisille vaikeita, jos potilaan omista toiveista ei ole tietoa. Erityisen tärkeää onkin kertoa hoitotahdosta läheisille.

Lyhytpsykoterapiaa perusterveydenhuoltoon

Keskiviikon kaupunginvaltuuston kokouksessa esityslista oli melko lyhyt, mutta kyselytunnilla keskusteltiin aktiivisesti huumeongelmasta sekä tulevasta tasa-arvohankkeesta. Nostin puheenvuorossani esiin, että päivystyksen päihde- ja sosiaalityöntekijät ovat merkittävässä roolissa hoitoon-ohjauksen onnistumisessa. Huumeidenkäyttäjälle pitäisi tarjota sujuva pääsy vieroitukseen ja psykososiaaliseen tukeen. 

Jätin valtuuston kokouksessa myös aloitteen lyhytpsykoterapioiden lisäämiseksi. Psykoterapiaan pääsy on vaikeaa ja hidasta, vaikka sen pitäisi olla masennus- ja ahdistuneisuushäiriön hoidon ensilinjassa. Pelkän lääkereseptin tarjoaminen potilaalle on turhauttavaa. Kelan tukemaan pitkään kuntoutuspsykoterapiaan pääsy on hidasta ja suuren työn takana. Tehokasta psykoterapeuttista hoitoa pitäisi tarjota jo ennen kuin mielenterveysongelma vaatii pitkäaikaista kuntoutusta! Nyt hukkaamme paljon ensivaiheen hoidon mahdollisuuksia. 

_______________________________________

Lyhytterapioita perusterveydenhuoltoon

Masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa psykososiaalisella hoidolla on vähintään yhtä tärkeä rooli kuin lääkityksellä. Merkittävä osa näistä potilaista voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, kunhan hoitomahdollisuuksia on tarjolla. Tällä hetkellä alkuvaiheessa potilaalle voidaan tarjota käyntejä psykiatrisen sairaanhoitajan luona tai nettiterapiaa. Kaikille terveyskeskuksen alkuvaiheen tuki ei riitä, ja tällöin tulisi tarjota spesifistä lyhytpsykoterapiaa. 

Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsy on vaikeaa ja hidasta ja riippuu usein siitä, onko potilaalla aktiivinen omainen, joka auttaa lausuntojen hakemisessa ja terapeutin etsinnässä. Intensiivinen ja pitkäaikainen kuntoutuspsykoterapia ei myöskään sovellu kaikille potilaille. Lyhytpsykoterapian tarjoaminen alkuvaiheessa voisi olla selvästi kustannusvaikuttavampaa kuin pitkäaikainen kuntoutuspsykoterapia, kunhan potilasvalinta onnistuu. 

Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus lyhytterapiaan jo ennen kuin mielenterveysongelma vaatii pitkäaikaista kuntoutusta. 

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsinki selvittää keinot lisätä lyhytterapioita perusterveydenhuollossa ja psykiatrisessa avohoidossa.

Kaupunginvaltuustossa 28.2.2018

Reetta Vanhanen

Asiakasmaksujen korotukset kestämätön tapa rahoittaa sotea

Olin viime viikolla terveystaloustieteenpäivillä, jossa sote-uudistuksessa syntyvien maakuntien rahoitus nousi keskusteluun. Maakunnilla ei ole verotusoikeutta, vaan ne saavat rahoituksensa valtion budjetista. Suomen hallitus on asettanut massiivisen säästötavoitteen ja aikoo survoa säästöt väkisin maakuntien budjetteihin. Vuonna 2020 Uudenmaan rahoituksesta puuttuu alustavien laskelmien mukaan 350 miljoonaa - 10 vuodessa budjettivaje kasvaa 1,2 miljardiin. Valinnanvapaudesta on tulossa iso lisälasku ja lainaakin saa ottaa vain rajoitetusti. Hallitus on ajamassa kestämättömillä säästöillä maakunnat korottamaan terveydenhuollon asiakasmaksuja ja leikkaamaan palveluista.

Tuoretta tutkimustietoa asiakasmaksujen kohdentumisesta

Terveystaloustieteenpäivässä esiteltiin myös uusimpia tutkimustuloksia asiakasmaksujen kohdentumisesta eri väestöryhmiin (Vaalavuo ja Peltola, THL). Vuonna 2015 asiakasmaksuja maksoi 36 prosenttia väestöstä. He maksoivat keskimäärin 169 euroa vuodessa tasasuuruisia (eli muut kuin tulosidonnaiset maksut) maksuja. Kaikissa ikäryhmissä keskimääräiset maksut olivat suurempia alemmissa tuloryhmissä. Keskiarvot piilottavat osittain ryhmiä, joille maksurasite on erittäin merkittävä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, kuinka suurella osalla väestöstä maksut ylittivät tietyn osuuden heidän tuloistaan. 2,3% väestöstä asiakasmaksut ylittivät 10% heidän käytettävissä olevista tuloistaan. Jos mukaan laskettiin matkaomavastuut ja lääkekulut, määrä nousee 3,3 prosenttiin väestöstä. Yli 20% omista tuloista kului  näihin maksuihin 2,1 prosentilla väestöstä.

Asiakasmaksut lisäävät eriarvoisuutta

Pienituloisuus on riski sairastumiselle. THL:n tutkimuksen mukaan asiakasmaksuista kohdistuu heille selvästi suurempi maksurasite kuin muille. Toimeentuloasiakkaille tehdyistä kyselytutkimuksista on selvinnyt, että kolmasosa heistä on jättänyt hakeutumatta lääkäriin rahasyistä (Hannikainen-Ingman 2013). Terveydenhuollon kustannukset pakottavat myös monet hakemaan toimeentulotukea maksujen kattamiseksi.

Terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen lisäisi eriarvoisuutta. Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet hyvinvointierojen kaventumisesta ovat todella kadonneet kauan sitten. Maksujen korottaminen lisää myös toimeentulotukeen liittyvää byrokratiaa ja perintäfirmojen laskuja. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus tulevaisuudessa on varmistettava muilla keinoin kuin potilaiden maksuja korottamalla.

Viitteet

Maria Vaalavuo ja Mikko Peltola: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen väestössä tuloluokittain. THL. Abstrakti Terveystaloustieteenpäivässä 2018.

Hannikainen-Ingman K., Kuivalainen S., Sallila S. (2013) Toimeentulotuen asiakkaiden elinolot ja hyvinvointi. THL.

Psykososiaalista tukea on vahvistettava saattohoidossa!

Tammikuu on kulunut tiiviisti luottamustehtävissä ja vuoden toisessa valtuustossa käsiteltiin Myllypuron peruskoulun laajentamista sekä asemakaavoja Katajanokalla ja Pohjois-Haagassa. Hyväksyimme myös varastopalvelujen siirron HUS:lle ja päätimme Emma Karin valtuustoaloitteen pohjalta käynnistää selvityksen Helsingin irtautumiseksi Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. Helsinki on Fennovoimassa mukana Vantaan Energian osakkuutensa kautta. Irtautuminen ei missään nimessä ole helppo tie, mutta mahdollisuudet onnettomasta hankkeesta eroon pääsemiseksi pitää selvittää. 

Jätin valtuustossa myös aloitteen psykososiaalisen tuen vahvistamiseksi elämän loppuvaiheen hoidossa. Toivon, että Helsingissä jokainen palliatiivisessa hoidossa tai saattohoidossa oleva potilas saa keskusteluapua niin osastoilla, poliklinikalla kuin kotisairaalassa. Aloitteeni teksti on alla.

-----------------------------------------------

Psykososiaalisen tuen vahvistaminen elämän loppuvaiheen hoidossa

Psykososiaalinen tuki on oleellinen osa palliatiivista eli oireenmukaista hoitoa ja elämän viimeisten viikkojen saattohoitoa. Helsinki on sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa kolmiportaisessa mallissa B-tason yksikkö. Tämän tason vaatimuksena ovat lukuisat erityistyöntekijät mukaan lukien psykososiaalisen tuen ammattilaiset.

Kotisairaala hoitaa tällä hetkellä merkittävän osan palliatiivisessa hoidossa olevista potilaista, mutta siellä psykiatriset sairaanhoitajat eivät ole kuuluneet hoitotiimiin. Jos potilaalla on erityisen vaikea psykososiaalinen tilanne (esimerkiksi pieniä lapsia), on hän voinut saada lähetteen Terhokotiin. Terhokotiin pääsyn kriteerit ovat kuitenkin hyvin tiukat, ja suurimmalla osalla palliatiivisen hoidon potilaista on tarve psykososiaaliseen tukeen.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsinki vahvistaa psykososiaalista tukea osana palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kokonaisuutta sekä lisää psykososiaalista tukea myös kotisairaalan potilaille.

Kaupunginvaltuustossa 31.1.18

Reetta Vanhanen

Kertomus vuodesta 2017

Viime vuosi oli monen uuden alku, työntäyteinen, käänteissään vauhdikas ja ehkä kaikkein paras tähän mennessä. Tasan vuosi sitten tammikuun alussa suunnittelimme kuumeisesti kuntavaalikampanjaa, johon keväällä kului suurin osa vapaa-ajastani. Kaupunkilaisten osoittama luottamus on ollut valtuustotyön loputon voimavara. Kevään täysien aikataulujen keskellä ehdin onneksi käydä hengähtämässä Lapin luonnossa helmikuisella hiihtoreissulla. Saariselän lumisiin maisemiin haluan vielä palata.

Viime vuosi on kulunut tutkimustöissä. Väitöskirjan tekeminen on pitkää kärsivällisyyttä vaativa laji, mutta kyllä minusta vielä tohtori tulee! Vastapainoksi olen päivystänyt sairaalassa monet illat ja viikonloput. Joululoman olen tehnyt innolla kliinisiä töitä mahtavassa työyhteisössä. Vaikka sairaalatyössä onkin paljon rutiinia, pysäyttävät potilastilanteet, tarinat ja menehtymiset kerta toisensa jälkeen. Monitorin kammiovärinä tai asystole voi olla rauhallinen tai dramaattinen tapahtuma, mutta niitäkin tilanteita enemmän ravistelee ihmisen tunneskaalan kohtaaminen.

Kaupunginvaltuuston lisäksi sain huippukiinnostavat luottamustoimet HUS:n hallituksesta ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. Helsinkiin saatiin viime vuonna aikaiseksi kelpo strategia seuraaviksi neljäksi vuodeksi ja budjettineuvotteluissa saavutimme vihreän ryhmän voimin tärkeitä lisärahoja vanhusten kotihoitoon, kouluterveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin. Paperittomien terveydenhuolto hyväksyttiin valtuustossa lopulta niukalla enemmistöllä. Paperittomia hoitavana lääkärinä iloitsen inhimillisestä ja järkevästä päätöksestä. Tein valtuustoaloitteet nuorten maksuttomasta ehkäisystä ja liikkuvan päivystysyksikön pilotoinnista. Maksuton ehkäisy tulee vihdoin valtuuston päätettäväksi nyt tammikuussa. HUS:ssa sote-uudistukseen valmistautuminen jatkuu, Haartmanin ja Malmin päivystysten siirtoa HUS:lle valmistellaan ahkerasti, Siltasairaalan rakentaminen alkaa ja syyskuussa avautuu Uusi lastensairaala. Pohdinnat uuden toimitusjohtajan valinnasta alkavat myös Aki Lindenin eläköitymisen lähentyessä. 

Valtuustossa pitämäni puheenvuorot löytyvät täältä: https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginvaltuusto/jasenet/puheenvuorot?cn=jasen-vanhanen-reetta

Politiikan harrastaminen tarkoittaa pitkiä kokouksia, mutta onneksi elämässä ovat myös tanssitunnit, tennistreenit, iltarastit ja myöhäisillan saunarentoutumiset. Haaveita vuodelle 2018: Suomelle toivon järkeviä sote-päätöksiä ja itselleni väitöskirjan vauhdikasta etenemistä ja Lapin lomaa. Kevään jälkeen aloitan uudet työt perusterveydenhuollossa, joten erikoistumisenkin alku häämöttää. Luottamustehtävät jatkuvat, mutta minusta tulee myös Uudenmaan sairaalapesula oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Helsinki kritisoi hallituksen valinnanvapausesitystä

Helsingin kaupunginvaltuusto kokousti keskiviikkona tänä vuonna viimeisen kerran ennen joulutaukoa ja keskustelimme pitkään Suomen hallituksen valinnanvapausesityksestä. Kaupunginhallituksen pohjaesitys lausunnoksi oli kriittinen, mutta kokoomus toi oman vastaesityksensä ja jäi sen kanssa yksin. Kannatusta ei tullut kaikilta omiltakaan ja erityisesti Sirpa Asko-Seljavaara kritisoi väsymättömästi oman puolueensa puheita. Valtuustossa hyväksyimme myös Pakilaan ja Herttoniemen sairaala-alueelle uuden kaavan. Herttoniemen sairaala tullaan myöhemmin sulkemaan ja tilalle rakennetaan asuntoja.

Hallituksen ehdottama valinnanvapaus ei auta heikompiosaisia

Suomen hallitus on tällaisella valinnanvapausesityksellä nopeuttamassa pääsyä flunssapolille - mutta ei kasvattamassa kansanterveyttä tai hillitsemässä kustannuksia. Tutkimuksissa on osoitettu, että pieni paljon palveluita tarvitseva ryhmä tuottaa 70-80% sote-kustannuksista. Jos haluamme todella puuttua kasvaviin kustannuksiin, meidän on panostettava tähän potilasryhmään. Helsingissä onkin tehty hienoa työtä tämän tavoitteen eteen. Kokoamme yhteensovitettuja palveluita isoihin terveys- ja hyvinvointikeskuksiin ja tuomme niihin sosiaalipalveluita. Yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa riittää vielä parannettavaa, mutta suunta on hyvä.

Nykyisessä hallituksen esityksessä näiden laadukkaiden integroitujen palvelujen pyörittämiseen ei jää paljoa rahaa. Sen sijaan resurssit valuvat työterveyshuollossa asioivien potilaiden kapitaatiokorvauksiin. Uudellamaalla merkittävä osa asukkaista on yksityisen lääkärikeskuksen tarjoamassa työterveyshuollossa. Yrityksillä on erittäin suuri kannustin listata ensimmäisenä omat työterveysasiakkaansa, joille heidän ei tarvitse edes tuottaa sote-keskuksen palveluita. Maksamme siis julkista rahaa tyhjästä ja samalla mahdollisuudet tarjota perusterveydenhuoltoa paljon palveluita tarvitseville heikkenevät.

Miten tähän on päädytty?

Sote-uudistuksen ainoa peruste tuntuu nykyään olevan, että jokin uudistus on saatava valmiiksi. Nykytilannetta huonomman soten rakentaminen on kuitenkin vastuutonta. Asiantuntijat ovat todenneet säästötavoitteet täysin epärealistisiksi, jos hallituksen esitys toteutuu. Kokoomuksen ja keskustan poliittisten unelmien yhdistäminen ei yksinkertaisesti tuo potilaille parempaa hoitoa. Viime syksynä kokoomus vaati lakiesitykseen myös laajan valinnanvapauden erikoissairaanhoitoon ohittaen täysin lain valmistelleet virkamiehet ja asiantuntijaryhmän.

Ratkaisun avaimet lyhyesti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtäminen maakunnille (joita pitäisi olla 5-12) olisi itsessään jo suurimpia uudistuksia koskaan. Se olisi toteutettava ensin ja yhteensovitettava perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto ja erikoissairaanhoito. Maakunnat tarvitsevat verotusoikeuden järjestämisvastuun toteuttamiseen. Tutkimus ja sote-ammattilaisten koulutus on turvattava valtiorahoituksella, ja maakunnille on luotava selkeät kannustimet tutkimuksen tekoon ja innovaatioiden tuottamiseen. Valinnanvapautta on edistettävä maakunnissa kokeilujen kautta käyttämällä palveluseteleitä, kokonaisulkoistuksia ja henkilökohtaista budjettia.

Ehdotettu valinnanvapauslaki sulkisi 4 sairaalaa Uudellamaalla

Hyväksyimme HUS:n hallituksessa tällä viikolla lausunnon Suomen hallituksen esittämästä valinnanvapauslaista. Viranhaltijoiden esitys hyväksyttiin yksittäisten perusterveydenhuoltoa koskevien poistojen jälkeen laajalla yksimielisyydellä yli puoluerajojen. Erikoissairaanhoito on Suomessa ja Uudellamaalla uhattuna. Jos sote aiotaan viedä läpi, on hallituksen ministerien ryhdyttävä tammikuussa korjaamaan ehdotetun lain vakavimpia puutteita. Mitkä ovat hallituksen valinnanvapausesityksen suurimmat ongelmat?

Asiakassetelien jakelu uhkaa vaativinta hoitoa

Maakunnan olisi tarjottava asiakasseteli lääkärivastaanottoihin ja leikkaustoimintaan, jotka kattavat yli puolet HUS:n palveluista! Erikoissairaanhoidon kustannustehokkuus perustuu suureen tuotantovolyymiin. Tämä mahdollistaa huipputekijöiden erikoistumisen esimerkiksi tiettyihin leikkauksiin. Hoidon, potilaiden ja ammattilaisten hajautuminen pieniin yksiköihin rikkoisi vuosikymmenien saavutukset.

Yhteispäivystysten ja valmiustilan ylläpito vaativat riittävän päiväaikaisen toiminnan. Lääkärien ja hoitajien siirtyminen töihin yksityispuolelle, jossa päivystysvelvoitetta ei ole, romuttaisi päivystyksellisen hoidon laadun ja valmiuden hoitaa kriisitilanteet. Vaihtoehtoisesti joutuisimme ylläpitämään kaksinkertaista kapasiteettia, mikä johtaisi kustannusten kasvuun. HUS arvioi, että  Uudenmaan maakunta joutuisi valinnanvapauslain myötä sulkemaan sairaalat ja päivystykset Hyvinkäältä, Porvoosta, Raaseporista ja Lohjalta. Päivystystyötä tekevänä lääkärinä tällainen muutos hirvittää - potilaan näkökulmasta vielä enemmän.

Yksityiselle nopeasti polvileikkaukseen - vaativan syöpäkirurgian jono pitenee

Kiireettömän leikkaushoidon jono varmasti lyhenee, kun tarjontaa lisääntyy, ja potilaalle tulee subjektiivinen oikeus saada seteli yksityiselle. Samalla vaativaan hoitoon käytettävät resurssit ja henkilökunta kuitenkin vähenevät. Rintasyöpäpotilas pääsee HUS:ssa nopeasti leikkaukseen, mutta tulevaisuudessa odotusaika voi kasvaa. Hallituksen lakiluonnokseen kirjoitettiin viime hetkellä asiakassetelien käyttöä rajoittavia momentteja. Näiden toimivuus ratkaistaisiin kuitenkin vasta monien oikeuskäsittelyjen jälkeen. Potilasturvallisuuden vaarantumista on etukäteen yksittäisen setelin kohdalla hyvin vaikea osoittaa.

Helsinki tarvitsee opiskelijoita, tiedettä ja korkeakouluyhteistyötä

Kaupunginhallituksen elinkeinojaosto sai eilen selvityksen ja esittelyn kaupungin ja korkeakoulujen yhteistyöstä. Pääkaupunkiseudulla on 100 000 opiskelijaa, joille Helsingin kannattaa olla Suomen ja maailman paras kaupunki asua, liikkua ja työskennellä. Helsingin yliopisto on kansainvälisesti tunnettu ja vetovoimainen. Entistä tiiviimmästä yliopistokaupungin brändiyhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet. Aalto-yliopiston kampus on keskittymässä Otaniemeen, mutta länsimetro yhdistää sen Helsinkiin vain muutamissa minuuteissa! Aalto-yliopiston erilaiset vahvuudet pitää hyödyntää tiivistyvän kumppanuuden ja brändin rakentamisessa.

Korkeakoulut kehittävät kaupunginosia

Yliopistojen lisäksi Helsingissä toimii myös suuria ammattikorkeakouluja (Metropolia, Haaga-Helia, Diakonia-amk), joista Metropolian uusi kampus valmistuu Myllypuroon 2019. Kampus opiskelijoineen ja työpaikkoineen tuo valtavasti liikettä Itä-Helsinkiin. Tällä on myönteisiä vaikutuksia niin alueen yrityksiin kuin houkuttelevuuteen asuinpaikkana. Arabian kampukselle Metropolia ja Helsinki yhdessä suunnittelevat luovien alojen innovaatiokeskittymää.

Helsinki tarvitsee tutkimustietoa ja innovaatioita

Kaupungin kehittämisen pitää perustua tutkittuun tietoon. Helsinki tarvitsee tiedettä. Vuonna 2018 Helsingin yliopiston ja Aallon yhteistyönä aloittaa Kaupunkitutkimusinstituutti, jonka tutkijoiden palkkaukseen pääkaupunkiseudun kunnat osallistuisivat. Myös kaupunkitalousprofessuurin saamiseksi Aaltoon tehdään aktiivisesti työtä. Opetusyhteistyössä Helsinki voi tarjota haasteita opiskelijoiden ratkaistavaksi, osaajia luennoimaan sekä hankkia koulutusta työntekijöilleen. Kasvuyrittäjyyden edistämiseen on viime vuona myös herätty, ja Helsinki Think Companyn jatkoksi on syntynyt Maria 01 startup-kampus. Erityisesti HUS:ssa Meilahden mäellä on vielä paljon potentiaalia innovaatioiden ja yritysyhteistyön luomiseen.

Helsinki mukaan etsimään ratkaisuja Vallilan konepajalle

Tällä viikolla valtuusto hyväksyi kaupunkistrategian! Keskiviikon kokouksessa käsittelimme myös Korkeasaaren säätiöittämisen sekä suuren joukon valtuutettujen tekemiä aloitteita. Helsinkiin tulee rakkauden metsä Vuosaareen ja Kivinokka suojellaan Helsingin luontolahjana 100-vuotiaalle Suomelle!

Teollisuuskadun kehittämisessä konepajalla on keskeinen rooli

Valtuustossa keskustelimme myös Vallilan konepajasta Tuomas Rantasen tekemän erinomaisen aloitteen pohjalta. Tuoreessa kaupunkistrategiassa linjataan Teollisuuskadun akselin kehittämisestä työpaikka-alueena ja keskustan laajentamisalueena. Ratkaisun löytäminen Vallilan konepaja-alueelle on keskeinen osa Teollisuuskadun kehittämistä. Alueelle on noussut valtavasti asuntoja. Konepajalla on suuri potentiaali paitsi palvella alueen asukkaita ja muita kaupunkilaisia myös houkutella turisteja kaupunkikulttuurilla.

Konepaja elää tällä hetkellä välitilassa. VR ei ole löytänyt rakennuksille ostajaa, ja tämän hetkisillä toimijoilla on vain lyhyet vuokrasopimukset. Asemakaava mahdollistaa paljon monipuolisia toimintoja ravintoloista kulttuuriin ja liikuntapalveluihin.  Viranhaltijoiden laatimassa aloitevastauksessa rakennusten ostoa ja kaupungin perustamaa kiinteistöyhtiötä ei kuitenkaan nähdä tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Kiinteistöyhtiön pyörittämiseen liittyisi paljon epävarmuustekijöitä ja liiketoiminnallisia riskejä. Helsinki on myös aktiivisesti pyrkinyt vähentämään tilaomaisuutta. Kaupunginhallitus linjasi kuitenkin, että Helsingin tulisi yhdessä rakennusten omistajan selvittää mahdollisuudet ideakilpailun järjestämiseksi Konepaja-alueen tulevaisuudesta. Toivon lämpimästi, että kaupunki tekee kaikkensa eri toimijoiden tuomiseksi yhteen. Konepajan välitilan jatkuminen ei ole kenenkään etu.

Uusi alkoholilaki koskettaa erityisesti Helsinkiä

Tänä syksynä eduskunta äänestää uuden alkoholilain hyväksymisestä. Ehdotettu muutos toisi vahvemmat oluet kauppoihin ja kasvattaisi ns. limuviinojen valikoimaa kaupoissa. Uusi laki koskettaa erityisen paljon Helsinkiä. Kaupungillamme on surkea kunnia komeilla alkoholikuolleisuuden kärjessä. Vuonna 2015 helsinkiläismiehistä 40% käytti liikaa alkoholia ja naisistakin 27% - tosissaanko joku vielä puhuu marginaaliryhmistä? Helsinkiläisten kuolleisuus alkoholisairauksiin on selvästi muuta maata korkeampaa. Alkoholi on yksi merkittävimmistä hyvinvointieroja luovista tekijöistä. THL on tutkimusnäyttöön perustuen arvioinut uuden alkoholilain lisäävän noin 150 alkoholikuolemaa ja 1500 sairaalajaksoa lisää.

Alkoholiongelmat ovat päivystyksen arkea

Sairaalan päivystyksessä tapaan alkoholin aiheuttaman murheiden koko kirjon. Nuori sekakäyttäjä tulee lähes tajuttomana. Vakavasti alkoholisoituneet vakioasiakkaat tulevat milloin minkäkin oireen vuoksi - joskus hengenvaarallisessa deliriumissa. Entisen suurkuluttajan vatsa on taas kasvanut  ja askitesneste täytyy tyhjentää punktiolla. Poliisi on ohjannut päivystykseen kotona pahoinpidellyn, jonka puoliso lyö humalassa. Alaikäinen on löytynyt sammuneena kadulta ja lastensuojeluilmoitus on tehty.  Opiskelijaelämä on vienyt liian lujaa ja parikymppisellä on haimatulehdus. Alkoholidementikko tulee hoivakodista yleistilan laskun vuoksi. Ikäihmisen alkoholin suurkulutus paljastuu, kun humalassa kaatuminen on johtanut vakavaan päävammaan. Työikäisellä on ensimmäinen viinakramppi.

Päättäjien on varauduttava lisääntyviin alkoholihaittoihin

Alkoholin suurkulutus on inhimillinen tragedia, mutta koskettaa myös laajasti ihmisen lähipiiriä ja kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Hallitus haikailee suurten sote-säästöjen perään. Jos näitä uudistuksella saadaan syntymään, niin alkoholilaki syö niistä osan. Lääkäreillä ja hoitohenkilöstöllä riittää tulevaisuudessakin työtä. Jos eduskunta päättää hallituksen esityksen mukaisesti selvästi parantaa alkoholin saatavuutta, on seurauksiin varauduttava. Maksakirroosin, päävammojen ja vieroitusoireiden hoitoon - sekä lastensuojeluun ja poliisille - tarvitaan lisää rahaa.

http://tilajakehitys.hel.fi/helsinkilaisten_hyvinvointi_ja_elintavat

https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/politiikka/miten-hallituspuolueiden-tekemat-alkoholilain-uudistuksen-linjaukset-vaikuttavat-alkoholin-kulutukseen-ja-kansanterveyteen

Raaseporin sairaalan tulevaisuus HUS-hallituksessa

HUS:n hallitus kokousti tänä aamuna, ja suurimpia asioita listalla olivat Raaseporin sairaalan hallinnollinen yhdistyminen HYKS-alueeseen, selvitys viime kesän toiminnasta sekä uusien IT-laitteiden hankinta. HUS jakaantuu viiteen sairaanhoitoalueeseen: HYKS-alue (pääkaupunkiseutu), Hyvinkään sairaanhoitoalue, Porvoon sairaanhoitoalue, Lohjan sairaanhoitoalue sekä Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalue, jossa Raaseporin sairaala sijaitsee. Raaseporin sairaalaa ovat vaivanneet rekrytointiongelmat sekä huoli päivystyksen säilymisestä. Aloite yhdistymisestä HYKS-alueeseen on tullut sairaalalta itseltään. Muutos tukee myös valmistautumista sote-uudistukseen - erikoissairaanhoitoa kannattaa johtaa keskitetysti eikä alueellisen hallinnon kautta.

Tällä yhdistymisellä Raaseporissa voidaan turvata laadukkaat perustason erikoissairaanhoidon palvelut sekä päivystys. Esityksestä pyydetään vielä lausunnot. Jos HUS:n valtuusto hyväksyy yhdistymisen, se tulee voimaan jo ensi vuoden alusta.

Sairaaloiden kesä

Hallitus sai selvityksen viime kesän toiminnasta. Kesällä kiireetön toiminta vähenee, mutta päivystyksessä kuormitus kasvaa. Psykiatrialla sulut aiheuttivat ruuhkaa osastoilla ja potilaat joutuivat olemaan ylipaikoilla. Töölön tapaturma-asemalla kesä on erittäin kiireistä aikaa ja päivystysleikkauksia tarvitsevia siirrettiin myös muihin sairaaloihin. Tehohoitopaikat ovat Meilahdessa riittäneet. Kolmantena isompana asiana hallituksessa oli IT-laitteiden hankinta. Kilpailutuksen perusteella valittiin näiden toimittajaksi Turun Tietokeskus ja hankinnan kokonaisarvoksi neljälle vuodelle on arvioitu 36 miljoonaa euroa.

Konkretiaa tavoitteisiin - sähköiset palvelut jokaiselle terveysasemalle

Kaupunginvaltuusto kokousti keskiviikkona 6 tuntia eli puhetta kaupunkistrategiasta riitti. Valtuuston kyselytunnilla keskustelimme Helsingin lastentarhaopettajapulasta sekä kaupungin turvallisuustilanteesta Turun iskun jälkeen. Strategiasta ryhmillä on laaja sopu - joskin perussuomalaiset esittivät hylkäystä. Toivoin omassa puheenvuorossani konkretiaa osittain abstraktien kirjauksien ympärille.

Kriittiset vuodet sote-palveluiden kehittämiselle

Helsinki on vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluista vielä ainakin vuoteen 2020 asti. Kaupunkistrategian pohjalta palveluita voidaan kehittää ja uudistaa, kunhan asetetaan konkreettiset tavoitteet. Seuraavat pari vuotta ovat erittäin kriittisiä sekä palveluiden parantamisen että sote-uudistukseen valmistautumisen osalta. Yksi tärkeä askel on yhteensovittaa Helsingin lähes ainoana kuntana Suomessa tuottama erikoissairaanhoito HUS:n kanssa.

Sähköiset palvelut jokaiselle terveysasemalle

Terveysasemiemme on oltava niin hyviä, että kaupunkilaiset haluavat valita ne hoitopaikakseen. Moniammatillisen tiimityön lisääminen on ollut hienoa edistystä. Palveluiden sujuvuuden kannalta digitaaliset palvelut ovat keskiössä. Strategian kirjaus sähköisten palveluiden lisäämisestä ei saada jäädä vain johtajien tekoäly-koulutukseen. Konkreettinen tavoitteemme on, että jokaiselle terveysasemalle pitää ottaa käyttöön sähköinen yhteydenotto. Myös sosiaalityöhön tarvitaan lisää sähköisiä palveluita.

Sote-palveluista on puuttunut myös systemaattinen palautteen kerääminen. Tarvitsemme asiakkailta palautedataa kehitystyötä varten. Automatisoitu palautekysely esimerkiksi tekstiviestillä käynnin jälkeen on nykyaikainen käytäntö.

Nuorten mielenterveyspalveluita on vahvistettava

Lasten ja nuorten mielenterveys on ollut tapetilla viime aikoina. Lähetemäärät psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat kasvaneet massiivisesti. Apulaispormestarimme Sanna Vesikansa on onneksi tarttumassa tähän ja myös strategiakirjaus lasten ja nuorten hoitoketjun vahvistamisesta on toteutettava kunnianhimoisesti. Perustason toimijoiden yhteistyötä toistensa sekä nuorisopsykiatrian kanssa on tiivistettävä. Myös kouluterveydenhuollon resursseja on pohdittava uudelleen. Tällä hetkellä siellä pystytään juuri ja juuri tekemään lakisääteiset terveystarkastukset. Psyykkisesti oireilevat ohjataan terveysasemalle tai kirjoitetaan lähete psykiatrialle. Nuoren kannalta kouluterveydenhuolto olisi kuitenkin paras paikka tarjota ensivaiheen hoitoa ja tukea mielenterveysongelmiin.

Strategia on antaa hienot lähtökohdat – nyt pitää alkaa töihin.