Sote-uudistus elää nyt aikalisällä eduskunnassa. Perustuslakivaliokunta edellytti merkittäviä muutoksia lakipakettiin ja esimerkiksi maakuntien rahoitusmallin muutokset eivät ole yksinkertaisia toteuttaa. Hallituksen esittämä valinnanvapausmalli on erittäin riskialtis ja johtaisi toteutuessaan kustannusten nousuun. Perustuslakivaliokunta vaatiikin pidempiä siirtymäaikoja sekä alueellista vaiheistamista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tekee pitkää päivää kirjoittaessaan lakipakettia uusiksi, mutta aikataulut kompuroivat. Maakuntavaalit päätettiin siirtää toukokuulle, mutta tuskin sekään ajankohta onnistuu.
Syksyllä sote kaatunee omaan mahdottomuuteensa. Perustuslakivaliokunnan vaatimat korjaukset ovat pieniä edistysaskeleita mutta eivät riittäviä alkuperäisten tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvän sote-uudistuksen resepti ei olisi edes monimutkainen. Lähtökohdiksi tarvitaan enemmän asiantuntijatietoa ja vähemmän poliittisia intressejä. Ensimmäinen askel on purkaa yön pimeinä tunteina tehty maakuntien ja valinnanvapauden koplaus. Jo käytännössä Suomen suurimman rakenneuudistuksen ja laajan valinnanvapausjärjestelmän toteuttaminen samaan aikaan on elintärkeiden palveluiden kannalta hyvin riskialtista. Mahdottomasta tehtävästä ei voi jättää kaikkea vastuuta toimeenpanolle.
Integraatio takaisin soten ytimeen
Ensimmäinen tavoite uudistukselle on integraatio eli perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon yhteensovittaminen. Tähän tarvitaan vahvat järjestäjät, joilla on suorilla vaaleilla valitut päättäjät ja todellista valtaa. Maakuntiin pohjautuvan mallin pohjalta voitaisiin hyvin edetä, kunhan muutamia korjausliikkeitä tehdään. Maakuntien on voitava alkuvaiheessa keskittyä uudistuksen ydintehtävään: yhtenäisiin hoitoketjuihin ja entistä laadukkaampien palveluiden rakentamiseen. Terveyspalveluiden avaaminen markkinoille keskeneräisten rakenteiden keskellä käytännössä söisi kaikki mahdollisuudet parantaa integraatiota. Kaikenlaisten soteen liittymättömien tehtävien siirtoa voidaan harkita myöhemmissä vaiheissa. Elinkeino- ja kasvupalveluissa kaupunkien vastuuta on vahvistettava.
Maakuntien määrä on ollut suuren debatin aihe. Riittävän suuri koko takaisi mahdollisuudet kantaa taloudellista vastuuta kalliistakin hoidosta ja toisaalta tarjota yhdenvertaisempia sote-palveluita koko maassa. Maksimissaan 12 maakuntaa olisi järkevä määrä, mutta kompromissia joudutaan tulevaisuudessa varmasti vielä etsimään. Maakunnille on taattava myös taloudelliset edellytykset hoitaa tehtäviään. Ensimmäinen kehitysaskel on poistaa maakuntien rahoituksesta mekaaninen menoleikkuri, mutta on selvää, että lopulta maakuntien on saatava verotusoikeus.
Valinnanvapauden lisäämiseen on järkeviä vaihtoehtoja
Ehdotettu valinnanvapausmalli on soten suurin ongelma, ja siitä on pystyttävä luopumaan. Valinnanvapauden lisääminen on sinänsä arvokasta, mutta se on toteutettava kustannusvaikuttavasti ja kokeillen. Maakuntien on saatava rakenteensa sekä integraatio kuntoon ennen kuin valinnanvapautta voidaan hallitusti ja kokeilujen kautta laajentaa. Tilaajaosaaminen on ratkaisevaa. Ensi vaiheessa järkevintä on käyttää palveluseteleitä, lisätä ostopalveluja ja pilotoida henkilökohtaista budjettia. Ulkoistuksilla voidaan myös saada hyviä tuloksia, kunhan maakunta osaa luoda toimivat kannustimet.
Soten lyhyt korjaussarja
Suurten uudistusten runnominen äärimmäisen pienellä eduskunnan enemmistöllä ei olisi luottamusta herättävää. Perustuslakivaliokunnan vaatimat muutokset parantaisivat uudistusta vähän, mutta silti nykyiset oppositiopuolueet ryhtyisivät laatimaan soten korjaussarjaa hallitusneuvotteluihin. Maakuntavaalien myötä maakunnat lopulta syntyisivät, mutta valinnanvapausmalli pyrittäisiin vesittämään.
Soten kaatuminen tarkoittaisi, että uusi ratkaisu on löydettävä seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Vihreiden mallissa tavoite suuremmista hartioista ja integraatiosta voidaan toteuttaa maakuntien pohjalta, kunhan niille taataan enemmän itsenäisyyttä ja verotusoikeus. Paikallistasolla suunnittelu on ollut jo pitkällä, ja monessa paikassa eri toimijat ovat ensimmäistä kertaa perusteellisesti pohtineet, miten asiat voisi tehdä paremmin yhdessä. Perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito saataisiin saman järjestäjän ja budjetin alle. Terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseksi tarkasteluun on otettava myös Kelan ja työterveyshuollon rooli. Valinnanvapautta voitaisiin edistää kokeilujen kautta. Sote-ratkaisu ei siis ole kaukana, mutta eduskuntavaalien jälkeen on löydettävä hallituskokoonpano, joka veisi sen alkuperäisiin tavoitteisiin ja maakunnissa jo tehtyyn työhön nojaten maaliin.
