Joulu lähestyy ja monessa sairaalassa joulupyhien aikaisen päivystyksellisen hoidon turvaaminen herättää huolta. Hoitajapulan vaikutukset ovat konkretisoituneet suurina päivystysruuhkina. Ongelmia on ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla erityisesti Jorvin sairaalan päivystyksen tilanne on ollut otsikoissa. Ikääntyneet potilaat eivät ole päässeet jatkohoitoon perusterveydenhuollon osastoille, mikä on muuttanut nopeatempoisesta päivystyksestä vuodeosaston. Helsingissä ikääntyneiden hoivapaikkojen ja kotihoidon tilanne ei ole aivan yhtä vaikea, mutta vuodeosastojen sulut näkyvät täälläkin päivystyksessä. Olen tehnyt tänä syksynä äitiysvapaalla muutaman päivystysvuoron. Hälyinen päivystys ei ole hyvä paikka huonokuntoiselle ikäihmiselle.
Kirjoitin syksyn alussa terveydenhuollon kriisiytymisen pysäyttämisestä. Sen jälkeen on onneksi löydetty sotealan palkkaratkaisu, jolla ammattijärjestöt arvioivat alan vetovoimaisuuden parantuvan edes jonkin verran. Sairaanhoitajan peruspalkka nousisi sen myötä yli 3000 euroon. Tämä on tärkeä alku hoitajapulan ratkaisuihin.
Laadukkaan terveydenhuollon rahoitus on turvattava
Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Hoitajapulaa on mahdotonta ratkoa ilman riittävää rahoitusta hyvinvointialueille. Krooninen resurssipula lisää henkilöstön kuormitusta ja heikentää pitovoimaa. Nykyisten laadukkaiden palveluiden rahoitus on turvattava valtionrahoituksessa ja muuten alueille ja henkilöstölle on annettava työrauha. Työyhteisöissä syntyvät usein parhaat paikalliset ratkaisut, kunhan yksiköille annetaan valtaa kehittää ja vaikuttaa palveluihin. Sote-uudistuksen rahoitusmalli on uudistettava Helsingille ja HUS:lle reilummaksi. Terveydenhuollon rahoituksen tason nostaminen vaatii myös kykyä priorisoida valtion menoja. Moneen kohteeseen tuntuu tässä ajassa löytyvän helposti satoja miljoonia, mutta hyvinvointivaltion perusasioiden turvaamiseen ei.
Hoitajapulaa on ratkottava hyvinvointialueiden omilla palkkaohjelmilla
Palkkaus on hoitoalan vetovoimaisuuden kannalta keskeistä. Helsingissä on toteutettu vuodesta 2018 alkaen omia palkkaohjelmia, joita tarvittu erityisesti varhaiskasvatuksessa ja perusterveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden valtionrahoituksen tulisi mahdollistaa alueiden omat palkkaohjelmat, joilla voitaisiin ratkoa kaikkein vaikeimpia rekrytointihaasteita. Koko sote-ala tarvitsee nostetta vetovoimaisuuteensa - alamäestä on päästävä myönteisyyden kierteeseen. Suurin osa terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa työskentelevistä kokee työnsä hyvin merkitykselliseksi. Tämä on koko alan suuri vahvuus. Olen omalla urallani työskennellyt monissa mahtavissa työyhteisöissä, joissa yhteishenki on suuri ja palveluita kehitetään aktiivisesti. Vetovoimaisille työyhteisöille on annettava lisää mahdollisuuksia kehittää omaa toimintaansa ja ottaa niistä mallia muualle. Tiimien lähijohtaminen, työn joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa, etenemismahdollisuudet organisaation sisällä, jatkuva oppiminen ja kouluttautuminen sekä työssäjaksamista tukeva työterveyshuolto vaativat kaikki parannuksia hoitoalalla.
Ratkaisuja ikääntyneiden palveluihin
Päivystysten ruuhkautumisen yhtenä juurisyynä on vanhuspalvelujen haastava tilanne. Väestö ikääntyy vauhdilla ja yhteiskunnassa on pohdittava tarkkaan, miten niukkenevilla resursseilla voidaan kestävällä tavalla vastata lisääntyvään hoivan tarpeeseen. Heikosti kotona pärjäävä ikääntynyt päätyy lopulta toistuvasti sairaalan päivystykseen ja kalliille vuodeosastopaikalle odottamaan paikkaa palveluasumisesta. Ympärivuorokautisen hoidon tiukkenevalla henkilöstömitoituksella on arvokas tarkoitus, mutta suurin osa tukea arkeen tarvitsevista vanhuksista on kotihoidon piirissä. Siellä mitoitusta ei ole, mutta lisäresurssia todella tarvittaisiin ikäihmisten kotona-asumisen ja kuntoutumisen tukemiseksi. Päivystysten ruuhkautuessa meillä ei ole varaa siihen, että ensi vuonna hoivapaikkoja suljettaisiin lisää. Mitoituksen siirtymäaikaa on tarvittaessa pidennettävä. Helsingissä ympärivuorokautisen hoitopaikan mediaaniodotusaika on 42 vuorokautta, kun se on pisimmillään tänä vuonna ollut 56 vuorokautta. Kehitys on loppuvuodesta varovaisen myönteistä.
Ikääntyneiden akuuttitilanteita voidaan arvioida ja hoitaa laadukkaasti myös ilman raskasta siirtoa päivystykseen. Tein vuonna 2017 aloitteen liikkuvan päivystysyksikön pilotoinnista. Nyt Helsingissä on jo kohta parin vuoden ajan toiminut liikkuva hoitaja, joka tukee kotihoitoa ja hoivakoteja päivystyksellisten tilanteiden hoidossa. Kokenut sairaanhoitaja pystyy ratkaisemaan lääkärin konsultaatiotuella monen akuuttitilanteen ja ohjaamaan hoidon ja seurannan potilaan asuinpaikassa.
