Valoa terveydenhuollon tulevaisuuteen

Suomen hallituksen toistuvat leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon on saatava päättymään. Suomalaisten luottamus terveydenhuoltoon on koetuksella. Potilaille, henkilöstölle ja sote-palveluihin tarvitaan nyt kipeästi valoisampia tulevaisuuden näkymiä. Lähes kaikki hyvinvointialueet ja HUS ovat vaikeuksissa ja suurista säästöohjelmista on tullut terveydenhuollon arkipäivää. Suunta on saatava kääntymään. 

Helsingissä olemme onnistuneet pitämään talouden tasapainossa, mutta omalla työpaikallani HUS:ssa käytiin viime syksynä YT-neuvottelut ja säästöt näkyvät arjessa. HUS on joutunut tekemään suuria sopeutuksia. Uudenmaan hyvinvointialueet ja Helsinki neuvottelevat yhdessä HUSin rahoituksen määrästä ja Helsingissä olisimme halunneet rahoittaa myös vaikeuksissa olevaa erikoissairaanhoitoa enemmän. Kaikki alueiden ja Helsingin sote-rahoitus tulee valtiolta. 

Hallituksen leikkaukset helsinkiläisten palveluihin on lopetettava

Nyt hyvinvointialueille ja Helsingille ovat kohdistumassa yhteensä 170 miljoonan leikkaukset muun muassa ikääntyneiden kotihoidosta, lastensuojelusta, sosiaalihuollosta ja sote-henkilöstön erikoistumiskoulutuksesta. Aiemmin hallitus on leikannut perusterveydenhuollon hoitotakuusta, vanhuspalveluiden hoitajamitoituksesta ja korottanut terveydenhuollon asiakasmaksuja. Nämä kaikki ovat johtaneet hyvinvointialueiden ja Helsingin sote-rahoituksen vähenemiseen. Yksi erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynti maksaa jo lähes 70 euroa. Tämä tuntuu kenen tahansa arjessa. 

Kaiken huipuksi hallitus aikoo leikata vain helsinkiläisten sote-palveluihin kohdistuen vielä 35 miljoonaa lisää. Tämä tarkoittaisi 350 lääkärin tai 550 hoitajan vähentämistä vuodessa. Palveluissa vastaava leikkaus voisi tarkoittaa esimerkiksi 500 iäkkäiden ympäri­vuorokautisen hoivapaikan tai noin 150 lastensuojelun sijaishuollon paikan vähentämistä. On käsittämätöntä, että järkevästä ja kohtuullisesta taloudenpidosta rangaistaan. Miten kaupunkimme kokoomusjohto on epäonnistunut helsinkiläisten edunvalvonnassa näin raskaasti?

Teemme Helsingissä kaikkemme laadukkaiden sote-palveluiden turvaamiseksi

Helsingissä olemme tällä valtuustokaudella onnistuneet säilyttämään helsinkiläisten tärkeät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Toteutamme terapiatakuuta ja olemme avanneet lyhytterapiayksikön ja kaksi uutta matalan kynnyksen mielenterveyspistettä eli Mieppiä. Edistämme vihreiden aloitteesta omalääkäri- ja omatiimimallia turvataksemme hoidon jatkuvuuden. Terveysasemien käynnit on budjettineuvotteluissa säilytetty maksuttomina. Ikääntyneiden päivätoiminta ja paperittomien terveydenhuolto on saatu säilytettyä. Kuormittuneet lapsiperheet saavat jatkossa kotipalvelua maksutta. 

Olen kuitenkin huolissani tulevaisuudesta. Tulevien vuosien sote-rahoituksemme niukkenee suhteessa väestöön, ikääntyneiden määrään ja palveluiden tarpeeseen. Jokainen hallituksen sote-leikkaus lohkaisee myös osansa. Olen valmis tekemään hartiavoimin työtä, että saisimme suunnan kääntymään. Helsingin sote-rahoitusta on korjattava ja leikkaukset lopetettava heti. 

Sosiaali- ja terveyspolitiikka on arvovalintoja. Kuntavaaleissa kannattaa äänestää terveydenhuollon valoisamman tulevaisuuden puolesta. Olen 34-vuotias anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuva lääkäri, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja ehdolla kuntavaaleissa numerolla 819. 

Vahvempaa tukea raskaudenaikaisen menetyksen kokeneille

Raskaudenaikaisella menetyksellä tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa toivottu raskaus ei pääty elävän lapsen syntymään. Kyseessä voi olla esimerkiksi varhainen tai myöhäinen keskenmeno, kohtukuolema, kohdunulkoinen raskaus tai sikiöpoikkeavuuden vuoksi tehty raskaudenkeskeytys. Merkittävä osa raskaanaolleista on kokenut jossain vaiheessa elämää yhden tai useamman menetyksen. Erityisesti keskenmenot ovat kohtuullisen yleisiä. 

Ihmiset kokevat menetykset hyvin erilaisilla tavoilla. Suru on usein näkymätöntä, sillä raskaus ei ole välttämättä ollut edes lähipiirin tiedossa. Raskauteen ja lapseen on kuitenkin lähes aina kohdistunut suuria odotuksia ja toiveita. Lasketun ajan pyyhkiminen kalenterista ja neuvola- ja ultra-aikojen peruminen Maisasta salpaavat henkeä. Osa tarvitsee välitöntä psyykkistä tukea ja sairaslomaa menetyksen vuoksi, kun taas osa pystyy hyvin nopeastikin jatkamaan toiveikkaasti eteenpäin. Ihmisen elämänhistoria, tukiverkot ja mahdollisesti taustalla olevat lapsettomuushoidot ja aiemmat menetykset vaikuttavat voimakkaasti kokonaistilanteeseen. 

Monia menetyksen kokeneita yhdistää varsinkin ensimmäisinä viikkoina kokemus tyhjän päällä olosta. Suru on akuutti ja monet kysymykset ovat ehkä jääneet kysymättä päivystyksessä tai sairaalassa ollessa. Ihmisiä mietityttävät jälkioireet, raskauden päättymisen syyt, uusi raskaus tulevaisuudessa ja siihen liittyvät riskit. Jälkitarkastuksena pelkkä raskaustestin tekeminen 4 viikon kuluttua tuntuu monesta lamaannuttavalta. En ajattele, että jälkihoitoa pitäisi medikalisoida monilla tutkimuksilla ilman syytä, mutta jokin hoitopolku ja mahdollisuus kysyä myöhemmin mieleen nousevat kysymykset pitäisi säilyä menetyksen jälkeisinä viikkoina. 

HUS on kehittänyt lukuisia digihoitopolkuja nilkkamurtumasta nivelreumaan ja tyräleikkaukseen valmistautumiseen. Myös raskaudelle, vauvamatkalle ja synnytyksen jälkeiseen kuntoutumiseen on luotu omat hoitopolut. Olisi hienoa, jos myös raskaudenaikaisille menetyksille voitaisiin luoda oma digihoitopolku, joka voitaisiin aina avata menetyksen kokeneelle tämän niin toivoessa. Digihoitopolut sisältävät luotettavaa tietoa ja vastauksia yleisimpiin kysymyksiin Q&A-tyyppisesti. Hoitopolulla olisi myös tärkeää olla kootusti tietoa psyykkisen tuen mahdollisuuksista ja vertaistuesta sekä mahdollisuus lähettää tietyn ajanjakson verran ammattilaiselle kysymyksiä. 

On selvää, että digihoitopolku ei tietenkään riitä kaikissa tilanteissa. Helsingissä on linjattu, että menetyksen jälkeisen neuvolakäynnin saa aina käyttää menetyksen läpikäyntiin ja samalla arvioidaan lisätuen tarvetta. Tieto neuvoloiden käytännöistä ja tuesta menetysten jälkihoidossa tulisi avata selkeästi digihoitopolulla, jotta useampi olisi mahdollisuuksista tietoinen. Toistuvat keskenmenot pitää tutkia ja tarjota tarpeellinen hoito seuraavassa raskaudessa. Toivottavasti tuleva keskenmenojen uusi käypä hoito yhtenäistää ja vahvistaa hoitokäytäntöjä. Toisen kolmanneksen menetyksissä ja kohtukuolemissa syyt pyritään aina selvittämään tarkkaan. 

Potilaan hoidon ei tulisi loppua yhtäkkisesti raskauden päättymiseen. Jälkihoitoon panostaminen on keino tukea lasta toivovia ihmisiä ja auttaa pääsemään kuormittavasta tilanteesta eteenpäin.

Turvallinen ja elämänmakuinen vanhuus

Vaalikeskustelut täyttyvät puheesta kestävyysvajeesta ja huoltosuhteesta. Ikäihmiset ovat kuitenkin yhteiskunnassa myös voimavara. He ovat omaishoitajia, hoitavat lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, tekevät vapaaehtoistöitä ja toimivat kansalaisyhteiskunnassa. Olen itse erittäin kiitollinen, että lapsellani on useampi isoisovanhempi. Haluan rakentaa yhteiskuntaa, jossa sukupolvet kohtaavat ja tukevat toisiaan vauvoista eläkeläisiin. Senioreille tarvitaan myös monimuotoisia harrastuksia. Hesarissa alkuvuodesta uutisoitu ikääntyneiden balettiryhmä Myllyjoutsenet oli hieno esimerkki tästä. 

Monella työelämässä olevalla on suuri huoli omista ikääntyvistä vanhemmista. Omat lapset ovat ehkä jo aikuistuneet, mutta vanhempien terveys ja toimintakyky taas ovat alkaneet heiketä. On välttämätöntä, että ikääntyneet ihmiset voivat luottaa saavansa arvokkaan vanhuuden. Läheisten ihmisten merkitystä ikääntyneen elämässä ei voi koskaan ulkoistaa kokonaan ja aktiiviset omaiset ovat valtava voimavara kenelle tahansa. Helsingissä näkyy ikäihmisten yksinäisyys. Osalla ei ole elämässään ainuttakaan omaista, osalla läheisin ihminen on terveysasemalle opastava naapuri. 

Olen omalla lääkärin urallani tehnyt töitä terveysasemalla, päivystyksessä, vuodeosastolla, leikkaussalissa ja teho-osastolla. Elämänkirjo synnytyksistä saattohoitoon näkyy anestesialääkärin työssäni. Ikääntyneiden palveluiden ja hoivan tila näkyvät päivystysten arjessa. Moni joutuu tahtomattaan kierteeseen, jossa kotona ei enää pärjää, mutta hoivapaikkaa odottaessa joutuu kiertämään päivystyksen, osaston ja kodin väliä. Kokosin alle ajatuksiani ikääntyneiden palveluista. 

1. Muistisairauksien ennaltaehkäisyllä ja varhaisella tunnistamisella on suuri merkitys. Kansantautien hyvällä hoidolla saadaan paljon terveitä ja aktiivisia elinvuosia eläkeiässä. Kaupunkisuunnittelun on tuettava kaiken ikäisten ihmisten arkiliikkumisen lisäämistä ja yksinäisyyttä on ehkäistävä luomalla kohtaamispaikkoja. Päihdeongelmiin on uskallettava puuttua, jos niistä herää huoli. Eläköityneen ihmisen runsas alkoholin käyttö voi pysyä piilossa pitkään. Muistiongelmat kannattaa ottaa puheeksi sosiaali- ja terveydenhuollossa matalalla kynnyksellä. 

2. Meidän on löydettävä ajoissa tukea tarvitsevat ihmiset. Liian usein ensimmäinen puuttuminen tapahtuu, kun ensihoito tai omainen löytää ikääntyneen kaatuneena lattialta huonossa kunnossa. Ammattilaisen on aina hyvä ikääntyneen kohdatessaan kartoittaa asumistilanne, käytössä olevat kotiavut ja kysyä kotona pärjäämisestä. 

3. Avuntarpeessa on tuen ja kotikäynnin järjestyttävä helposti yhdeltä luukulta. Helsingissä on kehitetty ansiokkaasti seniori-infon toimintaa. 

4. Omaishoito on yhteiskunnalle hyvin arvokasta. Omaishoidon tukea tulisi yhtenäistää hyvinvointialueilla. Omaishoitajan jaksamisesta on huolehdittava riittävillä lomapäivillä ja intervallihoitojaksoilla. Työelämä ja omaishoito tulisi voida sovittaa paremmin yhteen. 

5. Ylivoimaisesti suurin osa hoivan tarpeessa olevista ikääntyneistä on kotihoidossa. Sen resurssien turvaaminen ei voi hukkua hoivakodeista käytävän keskustelun alle. Kriittisintä on ratkoa yhteiskunnassa hoitajapulaa. Vetovoimaisten kotihoidon tiimien toimintatapoja on levitettävä laajalti. 

6. Kun ympärivuorokautisen hoivan tarve todetaan, on hoitopaikkaan päästävä sujuvasti ilman kuukausien odottelua vuodeosastolla tai huonokuntoisena kotona toistuvasti päivystyksessä käyden. Hoivakodeissa asuu yhä huonokuntoisempia ihmisiä. Ikääntynyt ihminen pääsee tai joutuu hoivakotiin siinä vaiheessa, kun omasta kodista on tullut täysin turvaton paikka. Näitä tilanteita ovat pitkälle edennyt muistisairaus tai vaikea toimintakyvyn lasku. Ikääntyneiden ikäluokkien kasvaessa hoivapaikkoja on saatava lisää. On tärkeää löytää myös välimuotoisia ratkaisuja kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon välille. 

7. Vanhusten hoivan laatua on mahdotonta turvata ilman ratkaisuja hoitajapulaan. Tähän tarvitaan paikallisia palkkaohjelmia hyvinvointialueilla, hyvää lähijohtamista, hoitotyön etenemismahdollisuuksien parantamista ja työssäjaksamisen tukemista. Koko sote-ala tarvitsee nostetta. 

8. Saattohoidossa hoitopaikkaan on tuotava lisätukea ja tässä kotisairaalan hyödyntäminen on tärkeää. Kenenkään ei pitäisi joutua viimeiselle matkalleen ruuhkaisella päivystyspoliklinikalla. Hoitolinjauksista keskustelulle ikääntyneen ja hänen omaistensa kanssa on löydettävä aikaa, jotta ne eivät akuuttitilanteessa ole epäselviä.

9. Päivystyskäyntejä voidaan vähentää viemällä akuuttihoitoa koteihin ja hoivapaikkoihin. Tein vuonna 2017 aloitteen liikkuvan päivystysyksikön pilotoinnista. Nyt Helsingissä on jo kohta parin vuoden ajan toiminut liikkuva hoitaja, joka tukee kotihoitoa ja hoivakoteja päivystyksellisten tilanteiden hoidossa. Kokenut sairaanhoitaja pystyy ratkaisemaan lääkärin konsultaatiotuella monen akuuttitilanteen ja ohjaamaan hoidon ja seurannan potilaan asuinpaikassa. 

Olen lääkäri, toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja ehdolla eduskuntaan Helsingin vihreistä. Haluan eduskunnassa tehdä työtä sen puolesta, että laadukas terveydenhuolto ja ikääntyneiden palvelut voidaan taata jokaiselle tasa-arvoisesti.

Sujuvampaa arkea perheille vauva-ajasta ruuhkavuosiin

Suomeen syntymistä kuvaillaan lottovoitoksi, mutta perheystävällisen Suomen rakentamisessa on vielä paljon työtä. Perheiden luottamusta hyvinvointivaltion palveluihin  on parannettava. Samalla tulee tukea myös perhetoiveiden toteutumista esimerkiksi helpottamalla lapsettomuushoitoihin pääsyä. Tämän hallituksen perhevapaauudistus on ollut merkittävä askel kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta. Toivottavasti ajan kuluessa molemmat vanhemmat viettävät enemmän arvokasta aikaa vauvan tai taaperon kanssa kotona. Vanhempainvapaiden tasa-arvoisempi jakautuminen on merkittävää niin perheiden arjen sujuvuuden kuin naisten tasa-arvo- ja palkkakehityksen kannalta.

Oman lapsen saaminen on ollut uskomaton seikkailu, joka on konkretisoinut monien palveluiden merkitystä neuvolasta synnytyssairaalaan ja kirjastojen järjestämiin vauvatuokioihin. Poliittisten päätösten tärkeys ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja hyvinvointivaltion turvaamiseksi tulevaisuudessa on tullut myös entistä lähemmäksi. 

Vauvaperheet tarvitsevat monipuolista tukea

Neuvoloiden hoidon jatkuvuus on tärkeää jo raskausaikana. Lähtökohtana tulisi olla  pitkäaikainen hoitosuhde tutun terveydenhoitajan kanssa. Tämä parantaa luottamusta ja hoidon laatua, kun vanhemman ei aina tarvitse aloittaa tutustumalla uuteen ihmiseen. Vauvavuotena erityisesti kohtaamispaikkojen merkitys nousee suureksi. Perhekahvilat, Oodi ja Helsingin kulttuurikummien järjestämät tapahtumat ovat kaikki tärkeitä tekoja perheiden hyvinvoinnin eteen. Myös järjestöjen tekemä ennaltaehkäisevä perhetyö on merkittävä osa kokonaisuutta. Kaupungin sosiaaliohjaajan tuki esimerkiksi vauvojen uniasioissa tai arjen haasteissa sekä lapsiperheiden kotipalvelu ovat konkreettisia matalan kynnyksen tukitoimia väsyneille vanhemmille. Näiden saatavuus tulee turvata myös tulevaisuudessa.

Varhaiskasvatuksen kriisi on ratkaistava

Helsingissä kaikkein polttavin ongelma on tällä hetkellä varhaiskasvatuksen henkilöstöpula, mikä on johtanut myös leikkipuistojen toiminnan sulkemiseen. Teen kaikkeni, että tilanne saataisiin korjattua. Helsingin omaa palkkaohjelmaa on jatkettava joka vuosi ja työolot on saatava kuntoon. Vihreä valtuustoryhmä on yhdessä tehnyt ryhmäaloitteen lukuisista toimenpiteistä kriisin ratkaisemiseksi. Eduskunnassa on varmistettava, että pätevyysvaatimusten noustessa pääkaupunkiseudulla koulutetaan jatkossa riittävästi osaavaa henkilöstöä varhaiskasvatukseen. 

Tukea ruuhkavuosien hektiseen arkeen

Koululaisten perheissä eletään vauhdikasta arkea. Työelämän, perheen yhteisen ajan ja lasten ja aikuisten harrastusten yhteensovittaminen ei ole aina helppo tehtävä. Pienimpien alakoululaisten koulupäivät ovat vielä lyhyitä ja koulujen loma-ajat pitkiä. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla moni perhe on ilman tukiverkkoja, joten pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa tarvitaan. Tällä hallituskaudella on otettu käyttöön harrastamisen Suomen malli eli tuotu harrastukset koulupäivien yhteyteen. Kyseessä on hieno uudistus, mutta harrastusmahdollisuuksia on vielä laajennettava, jotta jokaiselle koululaiselle löytyisi mieluisa harrastus mahdollisimman monipuolisesta valikoimasta. Kaupunkisuunnittelun on tärkeää tukea lasten arkiliikkumista. Koulumatkojen on oltava turvallisia lapsille kulkea jalan ja pyörällä. Harrastusmahdollisuuksia on löydyttävä läheltä, jotta perheiden illat eivät täyty kuljetusrumbasta.

Ruotsissa perheiden arkeen on kehitetty astetta kunnianhimoisempia ratkaisuja ruuhkavuosivanhempien tueksi. Fritidshem - vapaa-ajan kerhotoiminta - tarjoaa aamu- ja iltapäivätoimintaa ala-asteikäisille ja se on auki myös loma-aikoina. Fritidshem-mallissa kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää toimintaa, ja maksut määräytyvät vanhempien tulojen mukaan. Moni kertoo kerhojen mahdollistavan täysipäiväisen työnteon paremmin. Suomessakin voitaisiin ottaa uusia askeleita ruuhkavuosien helpottamiseksi - aloittamalla esimerkiksi kokeiluluonteisesti koulupäivien jälkeisten harrastusmahdollisuuksien ja loma-aikojen kerhotoiminnan laajentamisesta kaikkiin alakouluikäisiin. Myöhemmin tavoitteena tulisi olla koululaisten lakisääteinen oikeus loma-aikojen toimintaan.

Lasten terveydenhuollon on oltava tasa-arvoista

Tämän tekstin aluksi on todettava, että Suomessa on onneksi pääosin valtavan laadukas ja hieno terveydenhuolto lapsille. Olen osana anestesiologian erikoistumistani työskennellyt lastensairaalassa, jossa hoidetaan vakavasti sairastuneita lapsia ympäri Suomen. Perheet saapuvat sairaalaan läheltä ja kaukaa. Lasten terveyspalveluissa on kuitenkin parannettavaa niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa.

Perheiden luottamusta perusterveydenhuoltoon on nostettava

Lähes kaikki Suomen lapset ovat julkisen neuvolaseurannan piirissä. Neuvolan perhekahvilassa tapaa vanhempia kaikista taustoista. Yksityisiäkin neuvoloita on, mutta kyse ei ole suurista joukoista. Hoidon jatkuvuus ja koko perheen hyvinvoinnista huolehtiminen ovat neuvolan kulmakiviä. Tavoitteena on, että perhe tapaisi aina saman terveydenhoitajan. Tämän eteen on tehtävä työtä. Kehitettävää löytyy varmasti myös vieraskielisten neuvolapalveluista. Osassa maahanmuuttajataustaisia ryhmiä ennenaikaiset synnytykset ja perinataalikuolleisuus (syntymää lähellä oleva ajanjakso) ovat suurempia kuin kantaväestöllä. Syyt ovat moninaisia, mutta laadukkailla neuvola- ja terveyspalveluilla voidaan vaikuttaa asiaan. 

Vanhempien luottamusta terveysasemiin on kohennettava. Suomessa lapsille otetaan paljon vakuutuksia ja tällöin terveysongelmat ja akuutit sairastumiset hoidetaan yksityisessä terveydenhuollossa. Sote-uudistuksen tavoitteena on ollut perusterveydenhuollon vahvistaminen. Tämä ei onnistu ilman riittävää valtionrahoitusta. Erityisesti Helsinkiä ja Uuttamaata rahanjakomalli ei kohtele reilusti ja vaatii korjausta. Terveysasemien jonojen purkamiseksi on otettava mallia erityisesti vetovoimaisista työyhteisöistä. Niille on annettava lisää itsenäisyyttä palveluiden ja hoidon saatavuuden kehittämiseen. Perheiden arjen tukemisessa sosiaalipalveluilla on vielä terveydenhuoltoakin suurempi merkitys. Kotipalvelu, vauva- ja lapsiperheiden sosiaaliohjaus sekä lastensuojelu auttavat perheitä laidasta laitaan erilaisissa elämäntilanteissa.

Hoitajapula on ratkaistava, jotta lasten huipputasoinen erikoissairaanhoito säilyy

Vakavasti sairastuneet lapset hoidetaan julkisessa erikoissairaanhoidossa. HUSin uudella lastensairaalalla on suuri valtakunnallinen merkitys, sillä monia erityisen vaikeita ja harvinaisia sairauksia hoidetaan siellä. Lastensairaalan leikkausosastolla anestesialääkärinä nukutin ympäri Suomea tulleita lapsia. Erikoissairaanhoidossakaan lasten tasa-arvo ei ole vielä valmis. Pari vuotta sitten julkaistiin tutkimus maahanmuuttajalasten suuremmasta syöpäkuolleisuudesta kantaväestöön verrattuna. Kaikeksi onneksi lasten syövän hoito on kuitenkin Suomessa tavattoman korkealla tasolla ja syöpäkuolleisuus itsessään pientä. Terveyseroihin on kuitenkin puututtava. 

HUSin lastensairaalan resursseilla on merkitystä koko Suomen lapsille. Leikkaussalityössä ja lyhyellä tehojaksollani hoitajapulan vaikutukset näkyivät konkreettisesti leikkausten siirtymisenä. Erityisesti sydänlasten leikkausjonon on uutisoitu kasvaneen merkittävästi ja perheitä saatetaan lähettää jopa ulkomaille leikkaukseen. Lastensairaalan ja erityisesti lasten teho-osaston hoitajapula on saatava ratkaistua. Lasten kanssa työskentely on tavattoman merkityksellistä työtä. Lapset ovat potilaina välittömiä ja ryhtyvät leikkimään heti voimien palautuessa. Hoitoalan palkkausta ja työoloja on kohennettava. Myös etenemismahdollisuuksia tulisi olla. Esimerkiksi ECMO-hoitajaksi (tehohoitomenetelmä, jossa veri happeutetaan kehon ulkopuolella) kouluttautuminen tulisi näkyä myös selkeänä palkanlisänä, sillä työ on erittäin vaativaa ja sitovaa. Tiimien lähijohtaminen, työn joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa, jatkuva oppiminen ja kouluttautuminen sekä työssäjaksamista tukeva työterveyshuolto vaativat kaikki parannuksia hoitoalalla. 

Terveydenhuollon rahoituksesta päätetään eduskunnassa. Sen turvaamiseksi on hyvinvointivaltion taloutta vakautettava ja menoja kyettävä priorisoimaan. Haen eduskuntaan tehdäkseni työtä terveyden tasa-arvon puolesta ja taatakseni laadukkaiden sote-palveluiden rahoituksen. Myös terveydenhuollon vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tietoa ja vaikuttavimpien hoitojen rahoitus on priorisoitava. 

Suomi on palautettava koulutuksen kärkimaaksi

Koulutus, tiede ja tutkimus ovat Suomen suurimmat vahvuudet. Hyvinvointivaltiomme on rakennettu korkean osaamisen ja siitä syntyneen talouskasvun varaan. Valtio on joutunut velkaantumaan raskaasti ja on tärkeää, että onnistumme taittamaan velkaantumisen tulevalla eduskuntakaudella. Valtiontalouden tasapainottamiseksi ei kuitenkaan pidä leikata tulevaisuudesta ja Suomen tärkeimmistä vahvuuksista. Vihreät linjasivat tänä viikonloppuna, että koulutuksen rahoitus on hallitukseen menolle kynnyskysymys. Vaikeinakin taloudellisina aikoina tutkimuksen ja koulutuksen rahoitusta tulee priorisoida. 

Helsingin Sanomat kirjoitti juuri, että 20-24-vuotiaista helsinkiläisistä miehistä neljännes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa ja samanikäisistä naisista 15%. Sukupuolten välinen ero on merkittävä, mutta luvut on ylipäätänsä hälyttäviä. Työelämässä tarvitaan toisen asteen tutkintoa. Suomen koulutustaso on välttämätöntä saada nousuun. Samaan aikaan on uutisoitu Suomen oppimistulosten laskusta. Kauhistelu ei politiikassa ole hyödyllistä, vaan suunnan kääntämiseksi tarvitaan johdonmukaista työtä. Minulla on korkea luottamus suomalaisiin opettajiin ja opetushenkilöstöön. He pystyvät varmasti nostamaan suomalaisen koulutuksen takaisin kärkeen, kunhan turvataan työrauha, perusrahoitus ja riittävä oppimisen tuki. Suomen osaamistason nostossa kaikilla koulutusasteilla on merkitystä. 

Varhaiskasvatuksen työolot kuntoon

Varhaiskasvatuksessa on kyse sekä lapsen oppimispolun alusta että koko perheen sujuvasta arjesta. Päiväkodissa rakennetaan perustaa oppimiselle ja vuorovaikutustaidoille. Helsingissä on kiireellistä palauttaa perheiden luottamus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Alalle on saatava nostetta parantamalla palkkausta ja työoloja - esimerkiksi vahvemmilla sijaisjärjestelyillä, opettajien ja lastenhoitajien mahdollisuuksilla keskittyä juuri opetustyöhön ja työnohjauksella ja työhyvinvoinnin kohentamisella. Eduskunnassa on huolehdittava valtion budjetissa olevasta koulutuksen rahoituksesta ja varmistettava riittävät koulutuspaikat pääkaupunkiseudulle. Kaksivuotinen esiopetus on laajennettava koko Suomeen.

Työrauhaa peruskouluun ja lähiopetusta ammatilliseen koulutukseen

Peruskouluun on tärkeää antaa rauhaa keskittyä opetustyöhön ja saada koulutusjärjestelmän kivijalka kuntoon. Suomessa jokaisen lähikoulun on oltava hyvä koulu. Valtion tasa-arvoraha ja Helsingin oma tarveperusteinen rahoitus ovat tärkeitä välineitä koulujen eriytymisen torjuntaan. Lasten ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat näkyvät kouluissa ja toisella asteella. Apua ja tukea on tärkeä saada matalalla kynnyksellä omassa arkiympäristössä. Ammatillisessa koulutuksessa on panostettava riittävään lähiopetukseen. 

Sivistystä ja tiedettä on vaalittava korkeakouluissa

Korkeakouluissa vastataan muuttuvan maailman haasteisiin. Suomeen tarvitaan uutta osaamista ja kunnianhimoista tutkimusta ja tuotekehitystä. Suuri osa maamme nuorista asuu pääkaupunkiseudulla, joten korkeakoulujen uusia aloituspaikkoja tarvitaan erityisesti tänne. Edellisten yliopistoleikkausten painolasti on raskas eikä yhteiskunnallamme ole sellaisiin enää varaa. Perusrahoituksen on oltava vakaata ja ennustettavaa. Suomessa tehdään esimerkiksi omalla alallani lääketieteessä monenlaista huippututkimusta eikä sen edellytyksiä pidä heikentää. Meidän on pystyttävä houkuttelemaan myös kansainvälisiä tutkijoita Suomeen. 

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa Helsingissä. Haluan kansanedustajana palauttaa Suomen koulutuksen kärkimaaksi ja houkuttelevaksi maaksi tehdä tutkimusta ja luoda uraa.

Hyvinvointivaltio ja kestävä talous

Hyvinvointivaltion kriisiytyminen näkyy yhteiskunnassa niin terveydenhuollossa kuin varhaiskasvatuksessakin. Työvoimapula vaikeuttaa laadukkaiden palveluiden järjestämistä. Samaan aikaan talouden näkymät ovat synkentyneet. Vaikeinakin aikoina on kyettävä priorisoimaan - koulutuksen, tieteen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on turvattava. Hyvinvointivaltion tulevaisuus vaatii kestävyysvajeen ratkaisemista, velkaantumisen taittamista ja vihreän siirtymän toteuttamista. 

Sekä taloustieteilijät että valtionvarainministeriö näkevät, että julkisen talouden tasapainottaminen vaatii monenlaisia toimenpiteitä: talouskasvua, työllisyyden nostoa, menoleikkauksia ja verotuksen kiristämistä. Velkaantumisen tahti on tällä hallituskaudella kiihtynyt ja samaan aikaan velan hinta nousee korkomenojen kasvun myötä. Vaarallisen suurta valtionvelkataakkaa ei ole yksiselitteistä määrittää, mutta julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää jo Suomen varautumisenkin kannalta. Viime vuodet ovat osoittaneet, että yllättävät kriisit voivat seurata toisiaan. Suomen mahdollisuudet vastata nopeasti kriiseihin voivat heikentyä ilman vahvaa julkista taloutta. 

Kaupunkipolitiikalla talouskasvua

Suomalainen hyvinvointivaltio on menestystarina. Sen tulevaisuuden turvaaminen vaatii kuitenkin paljon työtä. Talouskasvuun tarvitaan uusia työpaikkoja, mutta samaan aikaan työvoimapulaa on saatava ratkottua. Kaupungit ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat Suomen taloudelle elintärkeitä. Suomen kaupunkipolitiikan suuntaa on muutettava. Osaamistason nostamiseksi pääkaupunkiseutu tarvitsee esimerkiksi huomattavasti enemmän korkeakoulujen aloituspaikkoja ja työperäisen maahanmuuton merkittävää helpottamista. Työvoiman saatavuusharkinta on poistettava, lupaprosesseja sujuvoitettava ja turvapaikanhakijoiden on saatava nopea työlupa. Varhaiskasvatuksen kriisi on ratkottava, jotta perheiden sujuva arki on mahdollista. 

Työllisyys nousuun

Työllisyys on nostettava 80 prosenttiin. Tällä hallituskaudella on työllisyys saatu hyvälle nousu-uralle ja vauhditettu talouskasvua, mutta kunnianhimoinen 80% työllisyysaste vaatii edelleen uusia toimia. Työllisyystoimista ansiosidonnaisen euroistaminen jäi vielä puolitiehen. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen olisi myös keino vauhdittaa työllistymistä - varsinkin nyt Suomen kärsiessä työvoimapulasta. Vihreät ovat ehdottaneet myös ansiosidonnaisen keston kytkemistä työmarkkinoiden suhdannevaihteluun. Vaikeita työllistymisen on haasteita on ratkottava laaja-alaisesti yksilöllisin ratkaisuin työvoimapalvelujen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyöllä. Työuria on pidennettävä työhyvinvoinnin keinoin ja myös eläkeputken jäljelle jääneitä osia on tarkasteltava. Paikallisen sopimisen lisääminen on sinänsä kannatettavaa, mutta valtionvarainministeriö ei ole saanut sille toistaiseksi laskettua työllisyysvaikutuksia. Keinosta tarvitaan edelleen lisää tietoa. 

Eläkkeiden äskettäiset suuret korotukset olivat erityisen haitallisia työurien pidentämiselle. Monet mediat uutisoivat ihmisten aikaistaneen eläkkeelle jäämistään isojen korotusten kannustamana. Kestävyysvaje tekee eläkejärjestelmän uudistukset täysin välttämättömiksi. Eläkkeiden nousutahdin hillitseminen on pidettävä keinovalikoimassa. Jos ratkaisuna olisi työeläkemaksujen korottaminen, se pitäisi aloittaa jo etupainotteisesti - muuten koko lasku jää lopulta nykyisten nuorempien ikäluokkien maksettavaksi. 

Verotuksen painopiste työstä kulutukseen

Suomi tarvitsee vihreän verouudistuksen. Työn verotuksen kiristäminen on yhteiskunnalle haitallisinta. Verotuksen painopistettä onkin siirrettävä ansiotuloista kulutukseen ja ympäristökuormituksen verottamiseen. Ilmastolle ja ympäristölle haitallisista verohelpotuksista ja -tuista on luovuttava. Taloustieteilijöiden ehdottama kiinteistöveron nosto voisi mahdollistaa ihmisen työn perässä liikkumista rajoittavan varainsiirtoveron laskun. Alennettujen arvolisäverokantojen yhdistämistä on tarkasteltava. Maakuntavero toisi hyvinvointialueille lisää taloudellista vastuuta ja liikkumavaraa palveluihin. Tupakka- ja alkoholiveroa on edelleen varaa nostaa ja lisäksi kansanterveyden kannalta olisi kriittistä löytää keinot uuden terveysperusteisen veron luomiseksi. Hinta ja saatavuus on vaikuttavia tapoja ohjata järkeviin valintoihin. Terveydellisistä näkökulmista on järjetöntä, että punainen liha on veronmaksajien tuella johdonmukaisesti Suomessa halvempaa kuin kasviproteiini. 

Valtiontalouden tasapainottaminen vaatii priorisointia

Kokoomuksen ehdottamat miljardin veronkevennykset olisivat tässä taloudellisessa tilanteessa vastuuttomia ja velkaantumisen taittamisesta tulisi entistä vaikeampaa. Tärkeiden peruspalveluiden turvaaminen, julkisen talouden tasapainottaminen ja energiakriisiin vastaavat vihreän siirtymän investoinnit ovat Suomen vaikeassa tilanteessa huomattavasti kriittisempiä priorisoida. Poliittiset ratkaisut löytyvät yleensä laajasta keinovalikoimasta. Suomen talous ja työllisyys on saatava nousuun vahvalla kaupunki- ja innovaatiopolitiikalla, uusilla työpaikoilla ja vaikuttavilla työllisyystoimilla. Lisäksi tarvitaan menojen sopeuttamista ja verotusuudistuksia. Valtion budjetissa sopeuttamista on haettava erityisesti elinkeino- ja yritystuista, ympäristölle haitallisista tuista, edellä mainitusta ansiosidonnaisen porrastamisesta, valtion aluehallinnon uudistamisesta ja keskittämisestä ja julkisen sektorin tuottavuudesta. Maataloustukia on uudistettava huoltovarmuudesta huolehtien. Lihatuotteiden vienti kaukomaihin veronmaksajien tuella ei ole huoltovarmuuden kannalta välttämätöntä. 

Talouspolitiikka on yhteisten ratkaisujen löytämistä. Helsingin kaupunkipolitiikassa olemme vaalineet poliittisen yhteistyön kulttuuria ja tuottavuudessa, menojen priorisoinnissa ja tulojen kasvattamisessa on neuvottelemalla löydetty yhteiset keinot. Tällä valtuustokaudella mekaaninen tuottavuustavoite on saatu korvattua rakenteellisilla uudistuksilla ja tuottavuustoimilla. 

Toivon, että eduskuntavaalien jälkeen vihreät ovat mukana valtiontalouden neuvottelupöydässä. On huolestuttavaa, että tällä hetkellä sommitellaan jo kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuvaa hallituspohjaa. Se ei ole Suomelle tai ilmastolle kestävä suunta. Tärkeimmistä peruspalveluista, koulutuksesta, tieteestä ja sosiaali- ja terveyspalveluista on pidettävä kiinni. Olen ehdolla kansanedustajaksi puolustamaan hyvinvointivaltiota ja kestävää taloutta. Muista äänestää. 

Seuraavan eduskunnan on ratkottava terveydenhuollon kriisiä ja hoitajapulaa

Joulu lähestyy ja monessa sairaalassa joulupyhien aikaisen päivystyksellisen hoidon turvaaminen herättää huolta. Hoitajapulan vaikutukset ovat konkretisoituneet suurina päivystysruuhkina. Ongelmia on ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla erityisesti Jorvin sairaalan päivystyksen tilanne on ollut otsikoissa. Ikääntyneet potilaat eivät ole päässeet jatkohoitoon perusterveydenhuollon osastoille, mikä on muuttanut nopeatempoisesta päivystyksestä vuodeosaston. Helsingissä ikääntyneiden hoivapaikkojen ja kotihoidon tilanne ei ole aivan yhtä vaikea, mutta vuodeosastojen sulut näkyvät täälläkin päivystyksessä. Olen tehnyt tänä syksynä äitiysvapaalla muutaman päivystysvuoron. Hälyinen päivystys ei ole hyvä paikka huonokuntoiselle ikäihmiselle. 

Kirjoitin syksyn alussa terveydenhuollon kriisiytymisen pysäyttämisestä. Sen jälkeen on onneksi löydetty sotealan palkkaratkaisu, jolla ammattijärjestöt arvioivat alan vetovoimaisuuden parantuvan edes jonkin verran. Sairaanhoitajan peruspalkka nousisi sen myötä yli 3000 euroon. Tämä on tärkeä alku hoitajapulan ratkaisuihin.

Laadukkaan terveydenhuollon rahoitus on turvattava

Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Hoitajapulaa on mahdotonta ratkoa ilman riittävää rahoitusta hyvinvointialueille. Krooninen resurssipula lisää henkilöstön kuormitusta ja heikentää pitovoimaa. Nykyisten laadukkaiden palveluiden rahoitus on turvattava valtionrahoituksessa ja muuten alueille ja henkilöstölle on annettava työrauha. Työyhteisöissä syntyvät usein parhaat paikalliset ratkaisut, kunhan yksiköille annetaan valtaa kehittää ja vaikuttaa palveluihin. Sote-uudistuksen rahoitusmalli on uudistettava Helsingille ja HUS:lle reilummaksi. Terveydenhuollon rahoituksen tason nostaminen vaatii myös kykyä priorisoida valtion menoja. Moneen kohteeseen tuntuu tässä ajassa löytyvän helposti satoja miljoonia, mutta hyvinvointivaltion perusasioiden turvaamiseen ei. 

Hoitajapulaa on ratkottava hyvinvointialueiden omilla palkkaohjelmilla

Palkkaus on hoitoalan vetovoimaisuuden kannalta keskeistä. Helsingissä on toteutettu vuodesta 2018 alkaen omia palkkaohjelmia, joita tarvittu erityisesti varhaiskasvatuksessa ja perusterveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden valtionrahoituksen tulisi mahdollistaa alueiden omat palkkaohjelmat, joilla voitaisiin ratkoa kaikkein vaikeimpia rekrytointihaasteita. Koko sote-ala tarvitsee nostetta vetovoimaisuuteensa - alamäestä on päästävä myönteisyyden kierteeseen. Suurin osa terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa työskentelevistä kokee työnsä hyvin merkitykselliseksi. Tämä on koko alan suuri vahvuus. Olen omalla urallani työskennellyt monissa mahtavissa työyhteisöissä, joissa yhteishenki on suuri ja palveluita kehitetään aktiivisesti. Vetovoimaisille työyhteisöille on annettava lisää mahdollisuuksia kehittää omaa toimintaansa ja ottaa niistä mallia muualle. Tiimien lähijohtaminen, työn joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa, etenemismahdollisuudet organisaation sisällä, jatkuva oppiminen ja kouluttautuminen sekä työssäjaksamista tukeva työterveyshuolto vaativat kaikki parannuksia hoitoalalla. 

Ratkaisuja ikääntyneiden palveluihin

Päivystysten ruuhkautumisen yhtenä juurisyynä on vanhuspalvelujen haastava tilanne. Väestö ikääntyy vauhdilla ja yhteiskunnassa on pohdittava tarkkaan, miten niukkenevilla resursseilla voidaan kestävällä tavalla vastata lisääntyvään hoivan tarpeeseen. Heikosti kotona pärjäävä ikääntynyt päätyy lopulta toistuvasti sairaalan päivystykseen ja kalliille vuodeosastopaikalle odottamaan paikkaa palveluasumisesta. Ympärivuorokautisen hoidon tiukkenevalla henkilöstömitoituksella on arvokas tarkoitus, mutta suurin osa tukea arkeen tarvitsevista vanhuksista on kotihoidon piirissä. Siellä mitoitusta ei ole, mutta lisäresurssia todella tarvittaisiin ikäihmisten kotona-asumisen ja kuntoutumisen tukemiseksi. Päivystysten ruuhkautuessa meillä ei ole varaa siihen, että ensi vuonna hoivapaikkoja suljettaisiin lisää. Mitoituksen siirtymäaikaa on tarvittaessa pidennettävä. Helsingissä ympärivuorokautisen hoitopaikan mediaaniodotusaika on 42 vuorokautta, kun se on pisimmillään tänä vuonna ollut 56 vuorokautta. Kehitys on loppuvuodesta varovaisen myönteistä. 

Ikääntyneiden akuuttitilanteita voidaan arvioida ja hoitaa laadukkaasti myös ilman raskasta siirtoa päivystykseen. Tein vuonna 2017 aloitteen liikkuvan päivystysyksikön pilotoinnista. Nyt Helsingissä on jo kohta parin vuoden ajan toiminut liikkuva hoitaja, joka tukee kotihoitoa ja hoivakoteja päivystyksellisten tilanteiden hoidossa. Kokenut sairaanhoitaja pystyy ratkaisemaan lääkärin konsultaatiotuella monen akuuttitilanteen ja ohjaamaan hoidon ja seurannan potilaan asuinpaikassa.

Varhaiskasvatuksen kriisiä ratkotaan Helsingissä palkankorotuksilla

Helsingin päiväkotien tilanne on ollut vaikea jo pitkään. Olen itse vielä äitiyslomalla vauvamme kanssa, mutta ennen pitkää perheemme tarvitsee Meilahden lähialueelta päiväkotipaikan. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksen hyödyt lapsen oppimispolulle ovat suuria. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja ammattilaisten täytyy pystyä tekemään työnsä hyvin. Perheiden luottamus Helsingin varhaiskasvatukseen on valitettavasti kuitenkin ollut koetuksella. Liian pitkät päiväkotimatkat rasittavat arkea ja opettajien ja hoitajien vaihtuvuus huolestuttaa. Tällä viikolla tilannetta käsiteltiin myös Ylen MOT-ohjelmassa ja ongelmat eivät ole yksin Helsingissä. 

Viime kaudella lisäsimme yli 4000 päiväkotipaikkaa ympäri kaupunkia. Yhä useampi perhe saakin nyt päiväkotipaikan läheltä kotia. Linjasimme kaupunkistrategiassa myös lähipäiväkotiperiaatteen toteuttamisesta ja tässä tavoitteessa on edelleen paljon työtä jäljellä. 

Helsingin oma palkkaohjelma

Liian pienet palkat ovat varhaiskasvatuksen kriisistä käytävän keskustelun ytimessä. Asuminen on Helsingissä erittäin kallista, joten palkan on oltava riittävä toimeentuloon. Tavoitteemme Helsingissä on korottaa työvoimapulasta kärsivien alojen palkkoja joka vuosi. Helsingissä on ollut oma palkkakehitysohjelma vuodesta 2018. Viime kaudella varhaiskasvatuksen opettajien suurin kertakorotus oli 175 euroa. Tämän kuluvan vuoden budjetissa palkkaohjelman jatkamiseen käytettiin 5 miljoonaa euroa. Akuutin henkilöstöpulan ratkaisemiseksi korotimme Helsingin varhaiskasvatuksen henkilöstön palkkoja tietyissä päiväkodeissa, jotta näiden päiväkotien erityisen vaikeita rekrytointihaasteita saadaan ratkottua. Kohdennetulla palkankorotuksella torjutaan myös eri alueiden välistä eriarvoistumista.

Kaupunginvaltuusto päätti tällä viikolla ensi vuoden talousarviosta. Meille vihreille neuvottelujen merkittävimmät prioriteetit olivat koulutuksen rahoitus ja työvoimapula-alojen palkkaohjelma. Varhaiskasvatuksen kriisiä ratkotaan lisäämällä päiväkotien rahoitusta, mutta sekään ei auta, jos osaavia ammattilaisia ei löydy töihin. Siksi palkkaohjelma on tärkeä osa ratkaisuja. Onnistuimme neuvotteluissa yli kaksinkertaistamaan palkkaohjelman rahoituksen. Sen kohdennuksista päätetään keväällä yhteistyössä työntekijäjärjestöjen kanssa. Emme politiikassa päätä kenenkään tarkkaa palkkasummaa, mutta linjasimme, että korotukset on suunnattava pula-aloille ja pienipalkkaisimmille. Toivottavasti varhaiskasvatuksen opettajan palkka saadaankin tämän valtuustokauden palkkaohjelmien avulla pian nousemaan yli 3000 euroon.

Ratkaisuja tarvitaan myös eduskunnasta

Palkat ja työolot on saatava varhaiskasvatuksessa kuntoon, mutta lisäapua tarvitaan myös valtion tasolta. Pääkaupunkiseudun kaupungit voisivat välittömästi palkata tuhansia työntekijöitä, jos heitä löytyisi. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä Helsingissä tarvitaan 6000 uutta työntekijää varhaiskasvatukseen. Ministerin järjestämät hätäkokoukset eivät riitä, jos mitään tuloksia ei synny. Viimeisimmässä valtion lisätalousarviossa varhaiskasvatuksen koulutuspaikkoja saatiin lisättyä, mutta tarve on edelleen suuri. Helsingin yliopisto voisi monimuotokoulutuksella kouluttaa monia jo päiväkodissa työskenteleviä ammattilaisia varhaiskasvatuksen opettajiksi. Tavoitteeni on päästä vaikuttamaan laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta eduskuntaan. Valtion tiukkenevassa taloustilanteessa varhaiskasvatusta ja koulutusta on priorisoitava budjetissa.

Toimivat ja tasa-arvoiset sote-palvelut Helsinkiin

Helsingissä ei käyty viime tammikuussa aluevaaleja, vaan kaupunginvaltuusto vastaa  jatkossakin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden päätöksenteosta. Olemme kuitenkin murrosvaiheessa, sillä ensi vuonna elintärkeiden palveluidemme rahoitus tulee kokonaan valtiolta. Valtuusto käsitteli tällä viikolla ensi vuoden tärkeimpiä sote-päätöksiä eli palvelustrategiaa. Riittävän rahoituksen osalta katse kääntyy jo eduskuntavaaleihin, sillä sote-uudistuksen rahoitusmallia on saatava korjattua Helsingille ja HUS:lle reilummaksi. 

Meillä on Helsingissä suuri hyvinvoiva väestö, mutta samalla terveyserot ovat merkittäviä alueiden ja sosioekonomisten ryhmien välillä. Esimerkiksi asunnottomuus ja päihdeongelmat ovat Suomen haastavimpia juuri Helsingissä. Lisäksi kielien kirjo ja ikääntyneiden määrän nopea kasvu vaativat monipuolisia palveluita. Koronapandemian hoitovelka on edelleen iso taakka. Terveyden tasa-arvon kannalta on oleellista, että emme ota terveyskeskusmaksuja käyttöön.

Terveysasemien on päästävä hoitotakuuseen

Soten palvelustrategia täydentää kaupunkistrategiaa, jonka tavoitteiden toteuttamista jatkamme edelleen. Toteutamme terapiatakuuta, vähennämme asunnottomuutta ja nopeutamme pääsyä terveysasemalle. Hoitotakuun mukaisiin tavoitteisiin on päästävä ensi vuonna. Vihreille oli tärkeää linjata konkreettisista keinoista omien terveysasemien kehittämiseksi. Henkilöstön pysyvyys ja hoidon jatkuvuus ovat toimivien terveysasemien kulmakivet. Henkilöstö on otettava mukaan parantamaan palveluiden saatavuutta ja yksiköt tarvitsevat lisää päätösvaltaa oman toimintansa kehittämiseen. Vetovoimaisten työyhteisöjen käytännöt on levitettävä muualle kaupunkiin. 

Terveysongelmien juurisyihin on vaikutettava ennaltaehkäisyllä

Ennaltaehkäisyn painoarvoa on lisättävä. Palveluiden tarve kasvaa hurjaa tahtia, jos emme pysty myös ennaltaehkäisemään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kasvun juurisyihin on pureuduttava. Mikään määrä terapiaa ei riitä ilman panostuksia lasten turvalliseen ja onnelliseen kasvuympäristöön. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen on yksi ratkaisu, jota Helsingissä toteutetaan jo vauhdilla. Ennaltaehkäisevässä työssä järjestöyhteistyö on avainasemassa. 

Meidän on rakennettava kaupunkia, jossa ihmisten perhetoiveista voi tulla totta

Tänä vuonna on koko maassa syntymässä vähiten lapsia koko mittaushistorian aikana. Helsingin kaupunkistrategian tavoite parhaasta kaupungista perustaa perhe on erittäin tarpeellinen, jotta jokaisen perhetoiveista voisi tulla totta. Kyse on niin ihmisten luottamuksesta tulevaisuuteen ja perhepalveluihin kuin jonoista lapsettomuushoitoihin. Raskauden ja synnytyksen hoitopolkua on uudistettava. Vauvaperheet tarvitsevat matalan kynnyksen tukea. 

Päivystysten ruuhkiin on löydettävä ratkaisuja

Päivystysten ruuhkautuminen on HUS:n, Helsingin ja Uudenmaan hyvinvointialueiden yhteinen haaste. Sairastuneelle vanhukselle on erittäin raskasta jäädä päivystykseen odottamaan moneksi päiväksi jatkohoitopaikkaa ja muiden päivystyspotilaiden hoito vaikeutuu. Painotimme soten palvelustrategiassa kahta ratkaisua: kaupunginsairaalaan jatkohoitoonpääsyä on sujuvoitettava ja akuuttihoitoa vietävä entistä enemmän ikääntyneiden kotiin ja hoivayksiköihin. 

Palveluiden vaikuttavuutta on parannettava

Tärkeiden sote-palveluidemme rahoitus on niukkenemassa vaarallisesti. Sote-uudistuksen rahoitusmallia on muutettava eduskunnassa, jotta Helsinki ja HUS saisivat tarpeidensa mukaisen rahoituksen. Samalla on kuitenkin selvää, että palveluiden vaikuttavuutta on parannettava. Apotti on ollut erittäin kallis tietojärjestelmäinvesointi, jonka lupaukset tiedolla johtamisen parantamisesta ja käytettävyydestä on lunastettava.

Elämäni syksy

Viimeiset vuodet kriisit ovat seuranneet toisiaan hengästyttävää tahtia. Euroopassa eletään sodan varjostamaa aikaa. Ukrainan sota tuo huolta ja ahdistusta arkeen ja samaan aikaan energiakriisi ja nousevat elinkustannukset vaikeuttavat ihmisten tilannetta. Oma elämäni mullistui hyvin onnellisesti elokuussa, ja olemme tämän syksyn seuranneet maailmanpolitiikan tapahtumia tyttäreni kanssa Ylen aamusta ja iltauutisista. Arki on vuoroin rauhallista ja hektistä. 

On suuri onni ja etuoikeus saada viettää äitysvapaata vauvan kanssa. Arki on yksinkertaista perusasioista huolehtimista, mutta samalla hetket ovat ainutlaatuisia. Olen ihaillut syksyn ruskaa vaunulenkeillä Meilahden rannoilla ja Töölönlahdella ja käynyt Oodissa ja lähikirjastossa. Lähes jokaisella päivälenkillä vastaantulevalla vanhemmalla on vaunukopassa samanlainen äitiyspakkauksen makuupussi. 

Tämä on ensimmäinen syksy uudessa kodissa Meilahdessa ja kolmen hengen perheenä. Keskustaan on kävely- tai ratikkamatka. Kampin perhekeskukseen olemme menneet bussilla. Keskuspuisto, Seurasaari ja Töölön puistot ovat hienoimmat läheiset viheralueet. Sairaalan lounasruokalaa tulee kotona kylmän teen kanssa ajoittain ikävä, mutta toisaalta olemme päässeet kokeilemaan monta uutta lounaspaikkaa, kunhan vaunut ovat mahtuneet ravintolaan. 

Palasin syyskuun puolivälissä tekemään kaupunkipolitiikkaa ja hoitamaan vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajuutta. Lähipiirin tukijoukot ovat mahdollistaneet paljon. Päivisin vauva on kulkenut mukana kokouksiin, ja valtuustoiltoja ja kaupunginhallituksia varten on aina löytynyt tarvittaessa hoitoapua. Täysipainoinen osallistuminen valtuustotyöhön on onneksi tuoreille äideille mahdollista - aina tilanne ei ole ollut näin hyvä. 

Tämän syksyn suurimpia ponnistuksia kaupunkipolitiikassa ovat olleet budjettineuvottelut, sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelustrategia sekä työvoimapulan ja soten rahoitushaasteiden ratkominen. Teimme vihreällä neuvotteluporukalla paljon töitä sen eteen, että ensi vuoden Helsingin talousarviossa lisätään rahaa koulutukseen, panostetaan henkilöstöön palkkaohjelman kasvattamisella ja työmatkaedulla sekä vauhditetaan ilmastotoimia. Monilla aloilla kriittistä henkilöstöpulaa ei voida ratkoa ilman palkankorotuksia. Tänä syksynä saatiin vihdoin päätökset mm. varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun työntekijöiden palkankorotuksista vuosi sitten budjetissa linjatun palkkaohjelman pohjalta. Ensi vuodeksi palkkaohjelma yli lähes kolminkertaistettiin. Budjettineuvotteluissa käsiteltiin myös lukuisia rakenneuudistuksia. Tuottavuutta pitää parantaa, mutta ei mekaanisilla säästöillä kaupungin perustehtävistä. Toimintaa pitää järkevöittää ja menoja priorisoida perustellusti. 

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Helsingissä murroksessa, vaikka meillä ei käyty aluevaaleja viime tammikuussa. Päätämme valtuustossa jatkossakin sote-palveluista, mutta rahoitus niihin tulee kokonaisuudessaan valtiolta. Valtionrahoitus on alueilla ja Helsingissä jaettava mahdollisimman vaikuttavasti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Helsingin ja HUS:n tilanne on jo ensi vuonna erittäin haastava. Akuutein tilanne on ollut HUS:ssa, jossa budjettivaje on suuri. Malmin sairaalan, muiden yhteispäivystysten ja Lohjan synnytysten turvaamiseksi on onneksi löydetty ratkaisut. Helsingin perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa pystytään pitämään kiinni nykyisistä palveluista, mutta on mahdollista, että alijäämää syntyy ensi vuoden aikana. Kaupunkistrategiassa päätettyjä panostuksia jatketaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, asunnottomuuden vähentämiseen ja terveysasemien hoitoon pääsyn parantamiseen.

Katse on nyt kääntymässä ensi kevään eduskuntavaaleihin. Neljän vuoden takaiset eduskuntavaalit menivät osaltani hyvin ja sain yli 3700 ääntä. Se ei vielä riittänyt kansanedustajaksi, mutta terveydenhuollon osaajia ja tieteen puolustajia tarvitaan eduskunnassa edelleen. Sote-uudistuksen rahoitusmallia ja rahoituksen tasoa on saatava korjattua. Haluan tehdä tieteeseen perustuvaa politiikkaa ja löytää ratkaisuja ilmastokriisiin, Suomen koulutustason nostoon ja hoitajapulaan. Hyvinvointivaltion tulevaisuus vaatii myös kestävää taloutta, aktiivista elinkeinopolitiikkaa ja kaupunkien roolin vahvistamista. 

Tervetuloa mukaan kampanjaani! Tule tukiryhmääni tai lahjoita kampanjalleni. 

Terveydenhuollon kriisiytyminen on pysäytettävä

Olen viimeisen vuoden aikana työskennellyt päivystyksessä ja sisätautiosastolla sekä anestesialääkärinä kipupoliklinikalla ja lastensairaalassa. Jäin äitiysvapaalle kesäkuussa lastensairaalasta ja sen jälkeen olen seurannut vakavuudella kuulumisia ja uutisia sairaaloiden historiallisen vaikeasta kesästä. Hoitajapula on omassa työssäni näkynyt niin leikkaussalien sulkemisena kuin kaikkien venymisenä päivystyksessä. Vaikean henkilöstöpulan lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on niukkenemassa. Rahat tulevat jatkossa valtiolta ja Helsingissä, Uudellamaalla ja HUS:ssa tilanne on erittäin vakava. 

Potilaana olen saanut raskausaikana ensiluokkaista palvelua Kallion perhekeskuksesta ja naistenklinikalta. Synnytykseni oli parempi kuin uskalsin toivoakaan siitäkin huolimatta, että sairastuin koronainfektioon pari päivää ennen synnytystä. Lapsivuodeosastolla resurssit olivat tiukalla ja puolisoni ei päässyt eristyshuoneeseen mukaan, mutta kotiuduimme onnellisina vain yhden yön jälkeen. Meilahteen muuton vuoksi siirryimme Kampin perhekeskuksen lastenneuvolan asiakkaiksi ja viikon kuluttua terveydenhoitaja tuli kotiimme käynnille. Hyvinvointivaltio on tullut lähelle elämän mullistuessa. Potilaana ollessani ammattilaisten kiire ei ole koskaan näkynyt kohtaamisessani. Laadukkaista peruspalveluista on pidettävä kiinni.

Umpikujasta on päästävä ratkaisuihin

Nykyisten palveluiden turvaaminen on mahdotonta ilman hoitajapulan ratkaisuja, sote-alan vetovoimaisuuden parantamista ja lisärahoitusta vuodenvaihteessa aloittaville hyvinvointialueille, Helsingin kaupungille ja HUS:lle. Tänä syksynä yhteiskunta on ajautunut umpikujaa lähestyvään tilanteeseen - vastakkain ovat olleet teho-osastojen sulkeminen suojelutyön puuttumisen vuoksi ja ihmisten pakottaminen töihin. Tunnelma kentällä on syystäkin synkkä ja moni pohtii lähtöä. Terveydenhuollon viimeisetkin rippeet uhkaavat kriiseytyä. 

On kestämätöntä, että sote-uudistuksen myötä emme pystyisi pitämään kiinni perustavanlaatuisista ja yhdenvertaisista sote-palveluista. Valtion menoissakin on tehtävä priorisointia peruspalveluiden ja hoitajapulan ratkaisujen rahoittamiseksi. Sote-uudistuksen rahoitusmalli on välittömästi korjattava. Väestömäärä, pääkaupunkiseudun erityispiirteet, HUS:n valtakunnallinen merkitys, opetus ja tutkimus eivät näy rahoituksessa riittävästi. Tällä hetkellä Uudellamaalla ja Helsingissä perusterveydenhuollon rahoituksen tilanne uusine tehtävineen on erittäin tiukka ja erikoissairaanhoidossa HUS:ssa on 95 miljoonan euron vaje, joka tarkoittaisi mittavia säästöjä. Tuottavuusohjelmia tarvitaan, mutta edes perusasioista on kyettävä pitämään kiinni. 

Terveydenhuolto on minulle rakas ala, valtavan motivoiva työ ja poliittinen intohimo. Eduskuntavaaleissa se on tärkein vaaliteemani. Suurin osa alalla työskentelevistä kokee potilastyön hyvin merkitykselliseksi ja ihmisten kohtaamiset ovat aina ainutlaatuisia. Toivon hartaasti, että myönteinenkin puhe terveydenhuollosta pääsisi vielä esiin. Suomessa on monen kriisin keskellä tulossa vaikea talvi. Meillä ei ole varaa sote-palveluiden kaaokseen pimeässä tammikuussa. Nyt on tehtävä kaikki mahdolliset toimet kriisiytymisen pysäyttämiseksi.

Erikoistumistarinani

Viimeiset neljä vuotta arkeni on rakentunut päivätöihin lääkärinä ja iltatöihin politiikassa. Valtuustotyössä on ollut vauhdikkaita käänteitä, mutta urallakin olen ehtinyt monenlaista. Koronapandemia on vaikuttanut merkittävästi kumpaankin. Olen väitellyt lääketieteen tohtoriksi ja aloittanut erikoistumisen anestesiologiaan ja tehohoitoon. Valotan tässä kirjoituksessa erikoistumispolkuani.

Stadin lääkis ja kesäkandina Töölössä

Opiskelin lääkäriksi Helsingin yliopistossa. Opinnot ja elämä kurssiyhteisön kanssa oli monella tapaa ikimuistoista. Aloitin elimistön puolustusjärjelmää käsittelevän perustutkimuksen ja väitöskirjan jo lääkiksen ensimmäisinä vuosina. Tutkimus eteni opintojen ohessa ja kesätöissä. Ensimmäinen kliininen harjoitteluni oli amanuenssuuri Peijaksen tekonivelkirurgialla. Sille tielle en jäänyt, mutta anestesialääkärinä yhteistyö kirurgien kanssa on jokapäiväistä.  Pohdiskelin anestesiologiaa erikoisalana jo opintojen aikana ja päädyin ensimmäiseen kesätyöhöni Töölön sairaalan anestesiaklinikkaan. Sinä kesänä riitti traumoja ja hoidin omaa leikkaussalia ortopedisella leikkausosastolla. Töölön tapaturma-asemalle tulevat kaikkein vakavimmin loukkaantuneet potilaat koko yhteiskunnan kirjosta. Kesään mahtui paljon tilanteita, joissa onnettomuus oli muuttanut pienessä silmänräpäyksen hetkessä elämän suunnan. 

Anestesiologia jäi kytemään mieleeni hauskan kesän jälkeen, mutta kouluun palattuani ajatuksena oli laajentaa osaamista. Hakeuduin joululomalla sisätautipäivystykseen töihin ja sen jälkeen tein vuosia päivystyksiä opintojen, tutkimustyön ja terveyskeskustyön ohessa. Suurimman osan osaamastani lääketieteestä ja akuuttitilanteiden hoidosta olen oppinut Haartmanin päivystyksessä. Siellä olen kohdannut myös lukuisat kaupunkilaiset, joita elämä on kohdellut kovin kaltoin.

Viimeisenä kesänä ennen valmistumista halusin töihin terveyskeskukseen. Hain ja pääsin Malmin terveysasemalle, jossa jo lyhyessä ajassa ihastuin työyhteisöön. Palasin Malmille heti lääkäriksi valmistuttuani muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin siirryin tekemään täyspäiväistä tutkimustyötä. Malmilla näkyi, kuinka hyvähenkinen ja sitoutunut työyhteisö takasi myös hyvän hoidon potilaille. Toimintaa kehitettiin omin ideoin ja pysyvät pitkät hoitosuhteet parantavat hoidon laatua. Malmin terveysaseman vetovoimaisuus on näkynyt menestyksenä myös nuorten lääkärien kyselyissä. 

Väitöskirjatutkijana yliopistolla ja ensimmäiset kuntavaalini

Väittelin lääketieteen tohtoriksi keväällä 2019 ja väitöskirjan valmistumisen mahdollisti ennen kaikkea parin vuoden täyspäiväinen työ yliopistolla tutkimusryhmässäni. Laboratoriossa pipetoinnin ohessa päivystin paljon sisätaudeilla, jotta kliiniset taidotkin pysyisivät. Tutkimusta tehdessä kävin myös ensimmäiset kuntavaalini ja pääsin kaupunginvaltuustoon. Tempauduin innolla mukaan kaupunkipolitiikkaan ja sote-osaamiselleni onkin löytynyt paljon käyttöä. Tutkimusapurahakauteni lähestyessä loppua hain pitkän pohdinnan jälkeen terveyskeskustyöhön Kalasatamaan. Olin aiemmin viihtynyt Malmin terveysasemalla valtavan hyvin, mutta uusi terveys- ja hyvinvointikeskus oli noussut kävelymatkan päähän kodistani ja toisaalta poliitikkona tuntui, että olisi hyvä mennä töihin uutuuden ytimeen ja nähdä mistä mediakohinoissa oli kyse. 

Työskentelin Kalasatamassa lähes vuoden ja viimeistelin samalla väitöskirjani. Julkisuudessa käytiin paljon kriittistä keskustelua, mutta itse viihdyin Kalasatamassa tavattoman hyvin. Iltavuorot ja päivystykset toivat vaihtelua työhön ja pääsin työskentelemään innostavassa ja toimivassa tiimissä. Jo vuodenkin aikana pääsin näkemään hoidon jatkuvuuden merkityksen ja monen ihmisen elämässä tapahtuvan muutoksen. Kaiken kaikkiaan Helsingin perusterveydenhuollossa on silti edelleen valtavasti kehitettävää. Työssä koin suurinta riittämättömyyden tunnetta mielenterveysongelmia hoitaessani. Keskusteluapuun ja terapiaan pääsy oli hyvin kivinen tie. Kaupunkipolitiikassa olenkin vaikuttanut vahvasti terapiaan pääsyn helpottamisen puolesta. 

Unohtumaton kevät ja iloa väitöskaronkassa

Siirryin erikoistumisessa eteenpäin erittäin hektisenä keväänä 2019. Tein pitkän eduskuntavaalikampanjan ja vaalipäivänä tulos oli hieno - 3774 ääntä helsinkiläisiltä. Lopputulos ei riittänyt eduskuntaan asti, mutta toisaalta näin hyvä tulos lupasi tulevaisuudessa mahdollisuuksia vaikka mihin ja pääsin aloittamaan uuden elämänvaiheen anestesiaerikoistuvana. Vajaa kaksi viikkoa vaalipäivästä väittelin lääketieteen tohtoriksi ja juhlin iloisessa  karonkassa. Seuraavana aamuna juhlien jälkeen lähdin suunnistamaan metsään ja ihmettelin miten pitkästä keväästä oli selvitty.

Aloitin anestesiologian keskussairaalapalvelun Päijät-Hämeessä varsin uupuneissa tunnelmissa. Loma oli jäänyt eduskuntavaalien ja väitöksen jälkeen vähän liian lyhyeksi ja lisäksi Kalasataman työyhteisön jättäminen tuntui haikealta. Työmatka oli yhtäkkiä todella pitkä enkä osannut anestesiologiasta oikein mitään muuta kuin tipan laiton. Elämä ja työ tuntuivat pari viikkoa todella tahmeilta, kunnes arki alkoi pikkuhiljaa soljumaan ja opin nukuttamaan potilaat.

Anestesialääkärinä keskussairaalassa

Ensimmäiset puoli vuotta oli jokapäiväistä uuden oppimista. Luin paljon kirjallisuutta ja pidin kirjaa käden taitojen kehittymisestä. Yleisanestesioihin ja puudutuksiin syntyi pikkuhiljaa rutiinia, mutta uusia potilasryhmiä riitti. Opettelin hoitamaan päiväkirurgisia potilaita, päivystysleikkauksia, lapsia ja synnyttäjiä. Anestesiologiassa potilaskohtaamiset ovat usein lyhyitä, mutta hyvin merkityksellisiä kuitenkin. Minua innostavat alassa elimistön fysiologian osaaminen, peruselintoimintojen hoito, käytettävien lääkkeiden tarkka farmakologian tuntemus ja vakavien akuuttitilanteiden hoito. Anestesiologia on raskas päivystysala, ja ensimmäisten päivystysten tekeminen oli jännittävää. Öitä valvoessa aluksi eniten mietitytti, milloin tulisi ensimmäinen hätäsektiopuhelu. Kertasinkin hätäsektioprotokollan jokaisen vuoron aluksi. Lopulta eräänä yönä oli kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kaksi hätäsektiota.

Erikoistumisen ja valtuustokauden keskellä minusta tuli vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja. Vastuu kasvoi ja kuntapolitiikasta alkoi muodostua lähes osapäivätyö. Valtuustopäivinä ehtiminen Lahdesta kaupungintalolle ajoissa vetämään ryhmäkokousta vaati vahvaa junamatkustamisen optimointia. Koronaviruksesta puhuttiin aluksi vain sivulauseissa, kunnes yhtäkkiä elämä ja työ mullistuivat. Viimeisessä anestesiaklinikan kokoontumisessa ennen etäaikaa kävimme läpi, mitä vaikeimmat skenaariot voisivat tarkoittaa. Tehohoitopaikat oli varauduttava moninkertaistamaan. Epidemiatilanteen vaikeutuessa sairaalaan kiireetön toiminta ajettiin nopeasti alas, heräämöön avattiin uusi teho-osasto ja lopulta Uusimaa suljettiin. Työmatkalla tiesuluilla ja junassa tarkistettiin lupalaput. Kaikkein pahimmat arviot eivät onneksi lopulta toteutuneet Suomessa.

Tehohoitoon kouluttauminen oli pandemiavuonna ainutlaatuista aikaa. Koronapotilaiden määrä sairaalassa alkoi pikkuhiljaa kasvaa, kun tein viime syksynä ensimmäiset teho-osaston päivystykseni. Jokainen vuoro toi uusia ja hengästyttäviä tilanteita. Tiede otti koronavuonna harppauksia. Koronapotilaiden osasto- ja tehohoidossa otettiin jatkuvasti pieniä edistysaskeleita ja lopulta koronarokotteet valmistuivat ennätysnopeasti. Oli valtava yllätys ja onni, että sain pandemiavuoden päätteeksi ensimmäisen koronarokotteen. 

Paluu Meilahteen

Keskussairaalajakson viimeiset päivät olivat tavattoman haikeita. Oman elämäni aikajanalla kaksi vuotta Lahdessa on urani pisin aika samassa työyhteisössä. Lähdön hetki tuli juuri, kun olin pikkuhiljaa alkanut tuntea itseni anestesialääkäriksi. Koulutus- ja työpaikkana voin suositella Päijät-Hämettä lämpimästi. 

Pidin tänä keväänä kunnon loman ennen paluuta Meilahden mäelle. Työskentelen nyt päivystyssairaalassa ja teen erikoistumiseeni kuuluvaa sisätautien koulutusjaksoa. Työmatka on pitkästä aikaa vain pari kilometriä. Ihmisten kohtaaminen päivystyksen etulinjassa palkitsevaa, vaikka pitkät yöt ovatkin joskus raskaita. Ensi vuoden alussa jatkan anestesiologian yliopistosairaalakiertoon. Juuri nyt käydään kuntavaaleja. Haluan jatkaa kaupunginvaltuutettuna ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana. Työ ja vaikuttaminen kaupunkipolitiikassa ovat vasta alussa. Minut voi äänestää jatkokaudelle numerolla 883. 

Omatahto-kansalaisaloite uudistaa aborttilain

Suomen aborttilaki on vanhentunut ja kaipaa uudistamista. Euroopan mittakaavassa Suomi kuuluu niiden harvojen maiden joukkoon, joissa alkuraskauden keskeyttämiselle vaaditaan perusteluja ja syy.  Naisen oma valinta ja toive eivät yksinomaan riitä, kuten esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Itsemääräämisoikeus ja naisen oma valinta on aika tuoda lainsäädäntöön. Aborttiin ei pidä vaatia yhden tai kahden lääkärin päätöstä, vaan sen tulee perustua omaan ilmoitukseen. 

Kansalaisaloite käsitellään eduskunnassa

Omatahto2020 - kansalaisaloite keräsi vaadittavat 50 000 nimeä alle kuukaudessa viime syksynä. Kansalaisaloite ehdottaa aborttilakia muutettavaksi siten, että alle 12 viikkoa kestäneissä raskauksissa keskeytyksen saisi pyynnöllä ilman perusteluita ja kahden lääkärin lausuntoa. Aloite ei esitä muutettavaksi sikiödiagnostiikan perusteella tai lääketieteellisistä syistä tehtäviä keskeytyksiä. Valvira myöntää keskeytyksen myös sosiaalisista syistä raskausviikolle 20 asti. Eduskunta kävi eilen lähetekeskustelun kansalaisaloitteesta ja aloite jatkoi valiokuntiin. Kansalaisaloitteella on takanaan eduskuntapuolueiden enemmistö, joten lain muuttaminen näyttää todennäköiseltä!

Olen tehnyt lääkärin työssäni aiemmin lukuisia aborttilähetteitä. Jokainen elämäntilanne riittää tälläkin hetkellä sosiaaliseksi syyksi, mutta perusteluja vaativat lomakkeet eivät tuo tilanteeseen mitään lisäarvoa. Kohtaamisessa on kyse kuuntelusta ja tukemisesta. Jatkoehkäisyn suunnittelu on myös oleellista. Aborttioikeudessa on kyse naisen oikeudesta päättää omasta kehostaan. Lääkärin tehtävä on kuunnella ja taata turvallinen raskauden keskeytys.

Abortteja vähennetään maksuttomalla ehkäisyllä

Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta aborttioikeutta rajaamalla se ei onnistu. Tutkitusti tehokkain keino on parantaa ehkäisyn saatavuutta. Ensimmäinen tekoni uutena kaupunginvaltuutettuna oli aloite nuorten maksuttomasta ehkäisystä ja se saatiin läpi Helsingissä hienolla enemmistöllä. Maksuton ehkäisy on leviämässä ympäri Suomea ja nyt kantaa siihen kysytään kuntavaaliehdokkailta lähes jokaisessa vaalikoneessa. Maailma muuttuu.

Lääkäri ja kaupunginvaltuutettu mielenterveyden puolesta

Olen työskennellyt tällä valtuustokaudella lääkärinä terveysasemalla ja päivystyksessä sekä aloittanut erikoistumiseni anestesiaan ja tehohoitoon. Hoidin terveysasemalla paljon masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä sairastavia potilaita ja usein tuntui, että pystyin tarjoamaan lähinnä lääkereseptiä. Terapia ja keskusteluapu ovat oleellinen osa mielenterveysongelmien hoitoa, ja näihin tulee päästä perusterveydenhuollossa. Sairaalatyössä ja teho-osastolla olen nähnyt, mihin mielenterveyden järkkyminen voi pahimmillaan johtaa.

Vihreiden tavoitteena on tehdä Helsingistä mielen hyvinvoinnin kaupunki. Korona-aika on tuonut käsiimme entistä suuremman mielenterveyskriisin. Olen tehnyt tällä valtuustokaudella paljon työtä toimivien mielenterveyspalveluiden eteen, mutta työ on edelleen kesken. Reilu neljä vuotta sitten olin ehdolla ensimmäisissä kuntavaaleissani ja kirjoitin blogiini lyhytterapioista. Terapiaan pääsy on ollut erittäin kivinen tie eikä tutkimuksissa vaikuttavaksi todettuja lyhytterapioita ole ollut terveydenhuollossamme tarjolla. Valtuustossa tein vuonna 2018 aloitteen lyhytterapioista terveysasemille ja tänä keväänä Helsinki otti käyttöön lyhytterapian palvelusetelin. Lyhytterapiaa on mahdollista saada 10-20 kertaa, ja monelle tämä riittää kunhan vaikuttavaan hoitoon pääsee nopeasti. Varhainen ja oikea-aikainen hoito on erittäin kustannusvaikuttavaa. Liian moni ongelma pääsee pitkittymään ja pahenemaan. Nuoren ihmisen joutuminen eläkkeelle masennuksen vuoksi on yhteiskunnaltamme iso epäonnistuminen. 

Lisää matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita

Vihreät ovat puolustaneet mielenterveyspalveluiden resursseja valtuustokauden jokaisissa budjettineuvotteluissa. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista on huolehdittava erityisen hyvin kriisiaikoina. Olemme avanneet mielenterveyspiste Miepit Myllypuroon ja Kalasatamaan ja kolmas on tulossa Pohjois-Haagaan. Mieppeihin voi varata ajan netistä ja jopa kävellä vain paikan päälle. Nuorisoaseman resursseja on vahvistettu ja tänä vuonna avataan toinen nuorisoasema Itä-Helsinkiin. Tällä on pyritty helpottamaan erityisesti nuorten vaikeaa tilannetta. Lähetteet lasten- ja nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat kasvaneet valtavasti, mikä kertoo, että perustasolla ei ole pystytty tarjoamaan riittävää hoitoa. Uusi lastenpsykiatrinen yksikkö aloittaa toimintansa tänä vuonna, mikä vastaa osittain tähän haasteeseen. HUS ja lastensuojelu ovat perustaneet myös yhteisiä tiimejä auttamaan erityisen vaikeasti oireilevia nuoria, joiden on vaikea päästä poliklinikalle vastaanotoille.

Seuraavaksi terapiatakuusta totta

Helsinki on ollut edelläkävijä monessa asiassa nuorten maksuttomasta ehkäisystä paperittomien terveydenhuoltoon. Terapiatakuu-kansalaisaloite on parhaillaan käsittelyssä eduskunnassa, mutta voimme aloittaa sen toteuttamisen kaupungeissa jo nyt. Teimme vihreän valtuustoryhmän voimin ryhmäaloitteen terapiatakuusta Helsinkiin, ja se käsiteltiin äskettäin valtuustossa.  Helsinki tulee olemaan ensimmäinen kaupunki Suomessa, joka päätti määrätietoisesti lähteä edistämään terapiatakuuta. Tavoitteena on, että terapiatakuu toteutetaan vuonna 2022. Terapiatakuun toteuttaminen ja toimivat mielenterveyspalvelut ovat seuraavan valtuustokauden tärkeimpiä tehtäviä ja oleellinen osa pandemiasta palautumista. Lisäksi meidän on tartuttava myös kaupungin psykiatrian poliklinikoiden haasteelliseen tilanteeseen ja parannettava henkilöstön työoloja. 

Minut voi äänestää jatkamaan työtä kaupunginvaltuustossa numerolla 883. Tekoja terveyden ja mielenterveyden puolesta.

Synnytyssairaalat tarvitsevat riittävät resurssit

On valtavan hienoa, että syntyvyys on Suomessa nousussa. Synnytyssaleissa kevät on ollut kiireinen ja kesästä on tulossa yhtä vilkas. Alkuvuodesta keskusteltiin paljon synnytyskokemuksesta ja henkilökunnan ja synnyttäjän välisestä vuorovaikutuksesta. Kirjoitin silloin ajatuksiani anestesialääkärin näkökulmasta synnyttäjien hoidosta ja kohtaamisesta. Perheiden ikimuistoisten hetkien jakaminen on työn suuria ilon pilkahduksia. Tuoreiden vanhempien onnittelemisessa on aina taikaa.

Kiirettä synnytyssaleissa

Synnytysten määrän kasvaessa tänä keväänä sairaaloista on kuulunut kuitenkin myös huolestuttavia viestejä. Kiire ja kuormitus ovat kasvaneet. Viime vuosina synnytyksiä ovat ravistelleet isot muutokset. Kätilöopisto suljettiin perustellusti pikavauhtia vuonna 2017 sisäilmaongelmien vuoksi ja lisätilaa saatiin Espoon sairaalasta. Naistenklinikan synnytysmäärät ovat samalla kasvaneet, vaikka kokonaisuudessaan syntyvyys laski HUS-alueella ja Suomessa monta vuotta. Synnytysikä on noussut ja synnyttäjillä on enemmän perussairauksia. Espoon sairaalassa kätilöitä on koulutettu myös muihin tehtäviin, esimerkiksi leikkaussaliin avustamaan sektioissa. 

Synnytysten määrän kasvu vaatii lisää osaavia ammattilaisia

Synnytyssalin kätilötyö on ollut erittäin toivottu ja tavoiteltu työpaikka. Nyt ilmassa on kuitenkin huolestuttavaa muutosta, että paikkojen täyttäminen on haastavampaa ja kätilöitä lähtee myös muihin töihin. Syntyvyyden noustessa on äärimmäisen tärkeää pitää kiinni osaavista ja kokeneista ammattilaisista. Synnytystoiminnan perusolemukseen kuuluu, että ruuhkat ja hiljaiset jaksot vaihtelevat. Välillä joudutaan kiireessä venymään, mutta sen ei pidä olla jokapäiväistä arkea. Kätilön vakansseja on nyt syntyvyyden noustessa lisättävä sairaaloihin. Lääkärin virkoja on jo äskettäin HUS:ssa päätetty lisätä, jotta lepoajat päivystäessä saataisiin toteutumaan. 

Suomessa voi luottaa saavansa parasta mahdollista hoitoa synnytyksessä. Tämän tekevät osaavat ammattilaiset, jotka tekevät työtä sydämellä. Syntymän ilo ja ihme on syy, miksi moni kätilö ja gynekologi hakeutuu alalle. Meidän on kuitenkin huolehdittava, että synnytysten hoito on jatkossakin ammattilaisille unelmatyö. Perheiden elämän ensiaskeliin kannattaa panostaa. Synnytyssairaalat tarvitsevat lisää resursseja, jotta voimme iloita syntyvyyden noususta jatkossakin.

Korona ja mielenterveyskriisi

Tasan vuosi sitten alkoi Uudenmaan sulku. Rokotteista huolimatta Suomen koronatilanne on yhtä vaikea kuin vuosi sitten ja nyt eduskunnassa käsitellään vielä järeämpiä liikkumisrajoituksia. Kuljin itse vuosi sitten työmatkaa Helsingistä Lahteen ja poliisi tarkisti lupalaput moottoritien tiesululla tai junassa. Jos pääkaupunkiseudun liikkumisrajoitukset hyväksytään ja ne tulevat voimaan, pitää pian huomattavasti lyhyemmälläkin työmatkalla, kauppareissulla tai lenkillä varautua selittämään matkantekoa. Koronaväsymys painaa ihmisiä ja jaksaminen kovien rajoitusten kanssa heikkenee koko ajan. Käsissämme on vaikea mielenterveyskriisi, jota pitkittyvä yksinäisyys kodeissa pahentaa. 

Kolmen viikon sulusta huolimatta tartunnat ovat edelleen korkealla ja teho-osastoilla on täyttä. Tehohoitoa vaativia koronapotilaita on myös siirretty HUS:sta muualle Suomeen hoitoon. Sairaaaloissa koronapotilaiden hoito on pystytty turvaamaan hoitohenkilökunnan venymisen ansiosta, mutta jyrkkä nousu tartunnoissa voisi vaikeuttaa tilannetta nopeasti. Huoli perusterveydenhuollon resursseista on myös suuri. Henkilöstöä tarvitaan koronaterveysasemilla ja jäljityksessä sekä myös kotona oleville koronapotilaille on tarjottava tarvittaessa hoitokontakti ja tukea puhelimitse. Moni sairaus ja mielenterveysongelma uhkaa jäädä tällä hetkellä hoitamatta. 

Pitkittyvä yksinäisyys pahentaa mielenterveyskriisiä

Pandemiassa sosiaalisia kontakteja on vähennettävä, mutta liikkumisrajoituksillakaan ei ketään voida eristää kotiin täyteen yksinäisyyteen. Kaikkein lähimpiä on voitava tavata eikä ihmissuhteita pidä arvottaa sen mukaan asutaanko saman katon alla. Pandemian mielenterveysvaikutukset ovat huomattavat: esimerkiksi viimeisimmät kyselytutkimukset toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijoiden lisääntyneestä ahdistuneisuudesta ja masennuksesta antavat karun kuvan tilanteesta. 

Terapiatakuu pandemiasta toipuvaan Helsinkiin

Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista on huolehdittava erityisen hyvin kriisiaikoina. Tällä valtuustokaudella on otettu monia edistysaskelia, mutta työtä on edelleen valtavasti. Olemme perustaneet matalan kynnyksen mielenterveyspisteitä, tuoneet lyhytterapiat terveysasemille ja parantaneet nuorisoaseman resursseja. Vihreiden ryhmäaloite terapiatakuusta Helsinkiin eteni sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja sen toteuttaminen on seuraavan valtuustokauden tärkeimpiä tehtäviä ja oleellinen osa pandemiasta palautumista. 

Monen toivo on kesässä. Nyt olisi kaikkien yhteisellä venymisellä painettava tartunnat laskuun keväällä. Rokotteet ja kesän tuoma kausivaihtelu ratkaisevat toivottavasti loput. Tämän hetkisten arvioiden mukaan Suomella olisi jo kesäkuussa riittävästi rokotteita, joilla jokainen aikuinen saisi ensimmäisen rokoteannoksen. Rajatestaus on pidettävä tiukkana, jotta uusien muunnosten tulo saataisiin pysäytettyä. Akuutin epidemian helpottamisen jälkeen mielenterveyskriisin ratkaisu kestää vielä kauan. 

Anestesialääkärin ajatuksia synnytysten hoidosta

Synnytyskokemus ja synnytyspelko ovat viime viikkoina nousseet keskusteluun. Synnyttäjien oikeuksien puolesta kampanjoidaan. Hesari uutisoi ensin synnytysten murroksesta (HS 25.1) ja sen jälkeen haastatteli naistenklinikan uutta ylilääkäriä Mervi Väisänen-Tommiskaa (HS 31.1). Terminä synnytysväkivalta on erittäin voimakas ja itsellenikin synnyttäjiä hoitavana anestesialääkärinä se tuntuu hyvin vieraalta. Kampanjassa synnytysväkivallalla viitataan tilanteisiin, joissa tehdään tutkimuksia tai toimenpiteitä kuulematta synnyttäjää tai esimerkiksi kipua ei hoideta riittävästi. Väisänen-Tommiska kuvaa jutussa hyvin, että ammattilaisten ei pidä loukkaantua siitä, että huonoja kokemuksia tuodaan esiin.

Synnytyksissä jaetaan ainutlaatuisia hetkiä perheiden kanssa

Anestesialääkärit osallistuvat synnyttäjien hoitoon, jos se on tarpeellista. Alatiesynnytyksissä pistämme epiduraali- ja spinaalipuudutukset. Sektioissa vastaamme anestesiasta - joko selkäpuudutuksesta tai erityistilanteissa yleisanestesiasta eli nukutuksesta. Hätätilanteissa tulemme luonnollisesti avuksi. Suuri osa synnytyksistä sujuu ilman ongelmia, mutta komplikaatioitakin on. Suomen sairaaloissa on tavattoman turvallista synnyttää juuri sen vuoksi, että yllättävät hätätilanteet hoidetaan nopeasti. Leikkaussali on lähellä, ja lastenlääkäri tulee hoitamaan vastasyntynyttä. 

Synnytykset ovat perheille elämän mullistavia ja ikimuistoisia tilanteita. Syntymän ilo ja ihme on syy, miksi moni kätilö ja gynekologi hakeutuu alalle. Ajoittain työ on vain työtä, mutta vanhempien onnitteleminen aina liikauttaa sydäntä ja kostuttaa silmät. Joskus ilo vaihtuu huoleksi tai suruksi. Silloin sanat painavat ja toisaalta sanattoman empatian merkitys korostuu.

Kohtaaminen ja kommunikaatio ovat synnytysten hoitamisen kulmakivi, ja näiden epäonnistuminen on varmasti monen huonon kokemuksen taustalla. Olosuhteet ja kiire usein vaikeuttavat vuorovaikutusta, mutta hyvästä ja asiallisesta kommunikaatiosta on silloinkin pidettävä kiinni. Aamuyöllä herätessäni ja suunnatessani synnärille laittamaan epiduraalipuudutusta on käytettävä hetki itseni kokoamiseen - kipeä ja kuolemanväsynyt synnyttäjä tarvitsee ammattiosaamisen lisäksi myös rohkaisevia sanoja. 

Jokaisella on oikeus hyvään kivunlievitykseen

Synnytyskivun hoitamiseen on paljon vaihtoehtoja, mutta kivun poistaminen täysin on vaikeaa. Kivunlievityksessä on huomioitava myös sikiön hyvinvointi ja synnytyksen eteneminen. Anestesialääkärin selkäpuudutusten lisäksi on valikoimassa on niin muita lääkkeellisiä kuin lääkkeettömiä keinoja. Puudutukset ovat tehokkaita ja turvallisia tapoja helpottaa kipua, ja niiden laitto vaatii hyvää yhteistyötä synnyttäjän kanssa. Ymmärrettävästi osaa pistäminen myös pelottaa. Onnistumisen kulmakiviä ovat hyvä etukäteisohjeistus ja jatkuva eri vaiheiden selostaminen. 

Sektiossa on tuettava synnyttäjää

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja ajoittain alatiesynnytys päättyy kiireelliseen sektioon. Olen kohdannut sektiosalissa synnyttäjien tunneskaalaa ahdistuksesta helpotukseen, pettymykseen ja pohjattomaan uupumukseen. Tilanteessa ei kiirehditä ja hosuta, mutta puudutus pyritään laittamaan nopeasti. Anestesia voidaan hoitaa spinaalipuudutuksella tai käyttää aiemmassa vaiheessa asetettua epiduraalikatetria, jos sellainen on. Leikkausvalmistelujen aikana juttelen synnyttäjän kanssa, mitä on edessä ja minkälaisia tuntemuksia eri vaiheisiin saattaa liittyä. Samaan aikaan seurataan tiiviisti vointia ja turvataan elintoimintojen pysyminen vakaana. Odotetun syntymän jälkeen vauva pääsee sektiossakin äidin rinnalle, jos molempien vointi sen sallii. 

Hätäsektio on yksi lääketieteen kiireellisimmistä toimenpiteistä. Synnytyslääkäri tekee hätäsektiopäätöksen, kun synnyttäjän tai sikiön terveys on vakavasti uhattuna ja lapsen on synnyttävä välittömästi 10 minuutissa. Tilanteet ovat hyvin äkillisiä. 10 minuutissa on siirryttävä leikkaussaliin, tehtävä pikaiset leikkausvalmistelut, nukutettava synnyttäjä ja tehtävä keisarinleikkaus. Kommunikaatio on väistämättä lyhytsanaista. Leikkaustiimi noudattaa sovittua ja harjoiteltua protokollaa, jotta vauva syntyy mahdollisimman nopeasti. Minulla on anestesiaerikoistumista pian takana pari vuotta ja olen tänä aikana hoitanut muutaman hätäsektion. Kiire on kova, mutta synnyttäjän päästyä leikkaustasolle ojennan hänelle happimaskin ja yritän rauhoitella. “Nyt kaikki tapahtuu nopeasti. Hengitä maskista happea. Pidämme sinusta ja vauvasta huolta. Pian tulee unta.”

Vaikeat tilanteet on käsiteltävä

Huonojen kokemusten taustalla on usein epäonnistunutta kohtaamista ja vuorovaikutusta. Kokemukset on tärkeä nostaa keskusteluun jo sairaalassa. Kenellekään ei pidä syntyä synnytyspelkoa käsittelemättömien asioiden vuoksi. Myös neuvolan kautta on tarjottava keskusteluapua. Joskus tilanteet ovat hurjia ja etenevät vauhdilla, mutta Suomessa voi luottaa saavansa parasta mahdollista hoitoa. Me ammattilaiset sairaalassa olemme töissä synnyttäjiä ja potilaita varten.

Poikkeuksellinen kuntavaalikevät alkaa

Tammikuun pitkät viikot ovat takanapäin ja nyt on alkamassa jännittävä ja erilainen kuntavaalikevät. Vaalipäivä on sunnuntaina 18.4. Vihreät avasivat eilen vaalikampanjan etätapahtumassa. Helsingissä tavoittelemme suurimman puolueen ja pormestarin paikkaa. Työtä on seuraavalla valtuustokaudella edessä paljon: on ratkottava koronakriisiä ja ilmastokriisiä. Rakennamme kaupunkia, jossa ilmastoviisaiden valintojen tekeminen on helppoa ja luontevaa. Pandemiasta toipuessa Helsingin on panostettava hyvinvointiin. 

Ensimmäisestä valtuustokaudestani ei ole käänteitä puuttunut. Olemme saaneet paljon aikaan, mutta työt ovat edelleen kesken. Erityisen iloinen olen mielenterveyspalveluiden parantumisesta. Matalan kynnyksen mielenterveyspisteet ovat avautuneet Myllypuroon ja Kalasatamaan, ja aloitteeni lyhytterapioista terveysasemille on edennyt toteutukseen asti. Nuorten maksuton ehkäisy oli alkukauden suuri saavutus. Viimeisen reilun vuoden olen saanut toimia vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ja tätä työtä haluan jatkaa kaupunginvaltuustossa.

Keskussairaalaelämää ja pitkiä öitä

Tammikuu on ollut keskussairaalassakin työntäyteinen. Päivystyksiä oli varsinkin alkukuusta runsaasti. Olen päivystänyt teho-osastoa ja leikkaussalia ja monesti unet ovat jääneet melkoisen lyhyiksi. Koronatartunnat kääntyivät joululomien jälkeen laskusuuntaan ja myös sairaalassa tilanne on ollut rauhallisempi. Koko maassa suunta on kuitenkin huolestuttava ja virusmuunnos voi levitä arvaamattomasti. Lisäksi talvi ja liukkaat kelit ovat tuoneet sairaaloihin kaatuneita, ulosajoissa loukkaantuneita ja lumitöissä sydäninfarktin saaneita. Omat aamuvarhaisen pimeät ja lumimyrskyiset työmatkat ovat vaatineet erityistä varovaisuutta liikenteessä. 

Pian keskussairaalajaksoni lähestyy päätöstä ja palaan keväällä Helsinkiin HUS:iin töihin. Työpaikan vaihto tuntuu jo nyt haikealta, vaikka pitkästä työmatkasta luovunkin mielelläni. Helmikuu kuluu vielä sijoitettuna teho-osastolla ja maaliskuun alussa teen viimeiset päivystykseni Lahdessa. Pandemiavuosi on ollut kummallista ja ainutlaatuista aikaa erikoistua anestesiologiaan ja tehohoitoon. Viruksen hengenvaarallisuus näkyy päivisin sairaalassa, kun taas illat ovat kuluneet etäkokouksissa ratkomassa kriisin vaikutuksin hyvinvointiin ja talouteen.

Rokotukset tuovat toivoa, mutta elämme rajoitusten kanssa vielä pitkään

Rokotusten alkaminen maailmalla ja Suomessa valaisi pitkän pandemiavuoden loppua. Tehokkaan ja turvallisen rokotteen kehittäminen koronavirukseen on valtava saavutus tiedeyhteisöltä. Viime keväänä arvelin, että rokotteen saamiseen laajaan käyttöön menisi ainakin vuosi. Maailman odotetuimman rokotteen kehitystyö on kuitenkin ollut nopeaa. Pfizer Biontechin rokote sai juuri ennen joulua EU:ssa myyntiluvan. Sen tehokkuus ja turvallisuus on osoitettu laajoissa tutkimuksissa. Toimitusmäärät ovat kuitenkin rajallisia ja laajoihin väestörokotuksiin tarvitaan muidenkin rokotusten hyväksymistä. 

Pandemiavuosi päättyi rokotukseen

Joulun aika oli levollista ja tuli tarpeeseen pitkän syksyn jälkeen. Kesän päättyessä testaustarve kasvoi valtavasti ja tulokset viipyivät. Testikapasiteettia lisättiin vauhdilla tilanteen korjaamiseksi. Huolimatta yleistyvistä maskeista ja asteittain lisätyistä rajoituksista syksyn mittaan sekä kotikaupunkini Helsinki että Päijät-Häme (jossa työskentelen) siirtyivät kiihtymisvaiheen kautta leviämisvaiheeseen. Sairaalahoidon tarve oli aluksi maltillista, mutta vanhempien ikäluokkien sairastuessa sekin kääntyi nousuun. Koronapotilaille varattiin omat osastot ja pystytimme taas pandemiateho-osaston. Samaan aikaan on purettu hoitovelkaa ja leikkausjonoja. Koronarokotus vasempaan olkavarteen ennen vuodenvaihdetta oli todellinen valonpilkahdus. Rokotukset alkoivat koronapotilaita hoitavasta henkilöstöstä - otin rokotteen iloisena ja kiitollisena. Olo oli epätodellinen - pandemiavuosi päättyi rokotukseen ja ehkä 2021 virus saataisiin nujerrettua. 

Rajoituksista täytyy edelleen pitää kiinni

Koronarokotus ei muuta omaa arkeani tai työtäni vielä pitkään aikaan. Tartuntamäärien pysyessä korkeina osa potilaista tarvitsee väistämättä sairaalahoitoa. Koronavirus vie ihmisiä keväälläkin teholle hengityskoneeseen ja työt suojavarusteissa jatkuvat. Tehosterokotteen jälkeen työnteko tuntuu varmasti taas hiukan helpommalta. Maskeista ja turvaleistä täytyy rokotetunkin pitää kiinni, ja testiin tulee oireisena hakeutua matalalla kynnyksellä. Epidemiatilanne on Suomessa ja maailmalla edelleen vaikea. Erityisesti Britanniassa nopeasti leviävä uusi variantti aiheuttaa huolta. 

Tarvitsemme useita koronarokotteita

Toivon hartaasti, että jo kesään mennessä merkittävä osa väestöä olisi saanut rokotuksen. On mahdollista, että koko aikuisväestön rokotukset venyvät vielä syksyyn. Rokotetoimitukset ovat olleet pienempiä kuin on odotettu. Suomeen tulevat rokotteet saadaan kyllä tehokkaasti annettua ja valmistautuminen laajoihin joukkorokotuksiin on käynnissä. Mediassa seurataan rokoterekisterin lukuja, mutta ne tulevat jäljessä todellisesta tilanteesta. Suurin ongelma on rokotteiden saatavuus.

Suomi saa rokotteensa EU:n hankintarenkaan kautta ja EU:n strategia on nojannut siihen, että useampi koronarokote saisi myyntiluvan. Pfizer Biontechin rokotetta ei keväällä riitä kaikille. Modernan rokote sai juuri myyntiluvan Euroopassa, mutta siitä suurin osa kuluu Yhdysvalloissa. Laajojen väestörokotusten kannalta ratkaisevaa on, milloin Oxfordin yliopistossa kehitetty AstraZenecan rokote saa myyntiluvan. Uusimman tiedon mukaan myyntilupahakemus aiotaan jättää ensi viikolla - lupaavaa siis! Pandemiaa ei voiteta yhden rokotteen voimin. Onneksemme useat rokoteprojektit ovat onnistuneet ennätysajassa. 

Aion nauttia Helsinkiin saapuneesta talvesta ja hiihtolenkeistä, mutta ajatukset ovat jo ensi kesässä, jolloin koronavirus toivottavasti hiipuisi Suomessa.