Tein viime keväänä aloitteen lyhytterapioiden lisäämisestä perusterveydenhuollossa, ja se käsiteltiin tämän viikon valtuustossa. Olen kesäkuusta lähtien työskennellyt lääkärinä helsinkiläisellä terveysasemalla ja nähnyt entistä tarkemmin vallitsevan tilanteen. Kaupunginvaltuutettuna pyrin parhaani mukaan vaikuttamaan mielenterveystyön resursseihin.
Haluan terveyskeskuslääkärinä tarjota masentuneelle tai ahdistuneelle ihmiselle parasta mahdollista hoitoa. Rauhallinen kohtaaminen ja kuuntelu ovat ensikäynnillä avainasemassa - käytännössä 30 minuutin vastaanottoaika venyy lähes poikkeuksetta. Tilanteen kartoittaminen, mahdollisen alustavan diagnoosin asettaminen, vakavien häiriöiden poissulku ja jatkosuunnitelman tekeminen vievät aikaa. On lieväoireisia potilaita, joille riittää vain terveyskeskuslääkärin seuranta ja mahdollisuus ottaa yhteyttä tilanteen vaikeutuessa, mutta suurin osa tarvitsee nimenomaan keskusteluapua ja lyhytpsykoterapiaa. Osa toivoo lääkitystä ja se lääkärinä onkin helpointa määrätä, mutta yksinään se hyvin harvoin riittää.
Liian pitkät jonot psykiatriselle sairaanhoitajalle
Lievän ja keskivaikean masennuksen sekä ahdistuneisuushäiriön hoito kuuluu perustasolle ja silloin on oltava myös resursseja hoitaa näitä sairauksia. Perustasolla työskenteleekin osaavia psykiatrisia sairaanhoitajia. Käytännössä hoitoonpääsy on kuitenkin hidasta. Useimmin potilas saa soittoajan mielenterveyshoitajalle noin 2 viikon päähän. Silloin varataan varsinainen ensimmäinen vastaanottokäynti, joka lopulta asettuu siis vähintään 1,5-2 kuukauden päähän ensikontaktista. Potilaat ovat myös herkkiä putoamaan hoidosta ja usein ensimmäinen varattu aika voi jäädä väliiin. Keskusteluapuun pääsy voi käytännössä venyä siis esimerkiksi 3 kuukauden päähän - tämä näkyy arkityössäni. Pahimmillaan potilaan työkyky on tässä välissä laskenut ja hän on joutunut jäämään sairaslomille. Suurten potilasmäärien vuoksi mielenterveyshoitajalle ei pääse kovin usein ja hoitojaksot myös jäävät hyvin lyhyiksi.
Lyhytpsykoterapiat ovat vaikuttavaa hoitoa
Osalle potilaista valitaan jo alkuvaiheen hoidossa tavoitteeksi pääsy Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Tähän vaaditaan 3 kuukauden hoitojakso, kriteerien täyttyminen ja psykiatrin B-lausunto. Kuntoutuspsykoterapia on intensiivistä hoitoa, joka kestää 1-3 vuotta. Moni tarvitsee ja hyötyykin siitä merkittävästi. Tässä näkyy kuitenkin psykoterapiajärjestelmämme nurinkurisuus. Jos potilaalle olisi jo nopeasti alkuvaiheessa tarjota esimerkiksi 10 kertaa lyhytpsykoterapiaa, vuosia kestävää kuntoutuspsykoterapiaa ei välttämättä tarvittaisi. Tämä on tottakai valtakunnallinen ongelma emmekä kaupunkina voi yksinään korjata järjestelmän ongelmaa.
Voimme Helsingissä kuitenkin vaikuttaa siihen, että tarjoamme mielenterveyspotilaalle nopeasti ja alkuvaiheessa tehokasta psykoterapeuttista hoitoa. Nyt hoitoonpääsy on hidasta ja riittämätöntä. Kaupunginhallitus hyväksyikin tärkeän linjauksen. Psykiatriselle sairaanhoitajalle on päästävä nykyistä nopeammin ja keinoja lyhytpsykoterapian lisäämiseen on selvitettävä. Pystymme perusterveydenhuollossa hoitamaan hyvin mielenterveyspotilaita, kunhan siihen vain annetaan resursseja.
