Alkusyksyn kuulumisia

Syksyn alku on aina innostavaa aikaa ja olen kesällä kerännyt voimia jännittäviin uusiin haasteisiin. Kesä meni pääosin töissä, mutta luottamustoimet sentään olivat lomatauolla. Heinäkuun vapaaillat ja viikonloppujen seikkailut ovat olleet kesälomani, vaikka päivät vietinkin uudessa terveyskeskustyössä. Elokuun pari päivystysyötä tarjosivat myös näköalapaikan Helsingin festaritunnelmaan (enimmäkseen sen nurjaan puoleen). Olen nauttinut kesästä sekä Helsingissä että mökeillä. Viikonloppujen reissut ovat suuntautuneet Keski-Suomeen Laukaalle, Fiskarsiin ja Mathildedaliin. Helsingin kesässä parasta olivat pyöräily, Korkeasaari ja Vallisaari.  

Olen aiemmin työskennellyt Helsingin kaupungilla lääkärinä Malmin terveysasemalla, sairaalapäivystyksissä ja vuodeosastolla - ja viihtynyt jokaisessa paikassa. Parin tutkimusvuoden ja yksittäisten sairaalatyöpätkien jälkeen olen taas uudessa ja hauskassa työssä terveysasemalla. Vaihtelevat työpäivät, mukava tiimi ja jatkuvuus hoitosuhteissa ovat parasta terveyskeskustyössä, vaikka tulevaisuudessa ajattelenkin työskenteleväni sairaalassa. Kirjoitan syksyn mittaan lisää ajatuksiani perusterveydenhuollosta. Töiden ja luottamustoimien lisäksi yritän viimeistellä väitöskirjaani, ja toiveissa on väitellä ensi vuoden puolella.

Kaupunginvaltuustossa olemme jo aloittaneet syyskauden ja harmillisesti ensimmäisessä kokouksessa hävisimme äänestyksen Sörnäisten tunnelin kaavasta. Investointipäätöstä ei ole vielä tehty, ja toivottavasti 160 miljoonan autotunnelia ei lopulta päädytä rakentamaan. Näin suuret investoinnit on punnittava tarkkaan, ja hyötyihin nähden hintalappu on liian suuri. Syksyn merkittävimpiä päätöksiä on ensi vuoden budjetti. Neuvotteluissa on löydettävä lisää rahaa lähes kaikille toimialoille - Helsingillä ei ole varaa säästää esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisystä tai liikuntapaikoista.

HUS:ssa käsittelemme syksyn mittaan ensi vuoden talousarviota. Päätös Helsingin päivystävien sairaaloiden siirrosta HUS:lle sekä uuden potilastietojärjestelmä Apotin käyttöönotto Vantaalla ovat suurimpia tulevia muutoksia. Elokuussa valittu uusi toimitusjohtaja Juha Tuominen aloittaa tammikuussa. Olin itse mukana toimitusjohtajan haastattelutyöryhmässä ja pitkän tien päätteeksi teimme parhaan mahdollisen valinnan.

Sote-uudistus on eduskunnassa melkoisessa solmussa, ja en jaksa enää uskoa sen etenemiseen. Maakunnissa on tehty valmistelua jo pitkään. Toivottavasti seuraavissa hallitusneuvotteluissa ensi keväänä voitaisiin jo tehdyn valmistelun päälle rakentaa tasapainoinen ja järkevä sote-ratkaisu.

Syksyllä kirjoittelen blogiin kuntapolitiikasta, soten käänteistä ja terveyskeskustyöstä.

Uusi alkoholilaki koskettaa erityisesti Helsinkiä

Tänä syksynä eduskunta äänestää uuden alkoholilain hyväksymisestä. Ehdotettu muutos toisi vahvemmat oluet kauppoihin ja kasvattaisi ns. limuviinojen valikoimaa kaupoissa. Uusi laki koskettaa erityisen paljon Helsinkiä. Kaupungillamme on surkea kunnia komeilla alkoholikuolleisuuden kärjessä. Vuonna 2015 helsinkiläismiehistä 40% käytti liikaa alkoholia ja naisistakin 27% - tosissaanko joku vielä puhuu marginaaliryhmistä? Helsinkiläisten kuolleisuus alkoholisairauksiin on selvästi muuta maata korkeampaa. Alkoholi on yksi merkittävimmistä hyvinvointieroja luovista tekijöistä. THL on tutkimusnäyttöön perustuen arvioinut uuden alkoholilain lisäävän noin 150 alkoholikuolemaa ja 1500 sairaalajaksoa lisää.

Alkoholiongelmat ovat päivystyksen arkea

Sairaalan päivystyksessä tapaan alkoholin aiheuttaman murheiden koko kirjon. Nuori sekakäyttäjä tulee lähes tajuttomana. Vakavasti alkoholisoituneet vakioasiakkaat tulevat milloin minkäkin oireen vuoksi - joskus hengenvaarallisessa deliriumissa. Entisen suurkuluttajan vatsa on taas kasvanut  ja askitesneste täytyy tyhjentää punktiolla. Poliisi on ohjannut päivystykseen kotona pahoinpidellyn, jonka puoliso lyö humalassa. Alaikäinen on löytynyt sammuneena kadulta ja lastensuojeluilmoitus on tehty.  Opiskelijaelämä on vienyt liian lujaa ja parikymppisellä on haimatulehdus. Alkoholidementikko tulee hoivakodista yleistilan laskun vuoksi. Ikäihmisen alkoholin suurkulutus paljastuu, kun humalassa kaatuminen on johtanut vakavaan päävammaan. Työikäisellä on ensimmäinen viinakramppi.

Päättäjien on varauduttava lisääntyviin alkoholihaittoihin

Alkoholin suurkulutus on inhimillinen tragedia, mutta koskettaa myös laajasti ihmisen lähipiiriä ja kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Hallitus haikailee suurten sote-säästöjen perään. Jos näitä uudistuksella saadaan syntymään, niin alkoholilaki syö niistä osan. Lääkäreillä ja hoitohenkilöstöllä riittää tulevaisuudessakin työtä. Jos eduskunta päättää hallituksen esityksen mukaisesti selvästi parantaa alkoholin saatavuutta, on seurauksiin varauduttava. Maksakirroosin, päävammojen ja vieroitusoireiden hoitoon - sekä lastensuojeluun ja poliisille - tarvitaan lisää rahaa.

http://tilajakehitys.hel.fi/helsinkilaisten_hyvinvointi_ja_elintavat

https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/politiikka/miten-hallituspuolueiden-tekemat-alkoholilain-uudistuksen-linjaukset-vaikuttavat-alkoholin-kulutukseen-ja-kansanterveyteen

Aikuisharrastajan tanssitarina

Vuonna 2012 tein kaksi erityisen hyvää päätöstä: liityin Vihreisiin ja aloitin nykytanssin. Molemmat ovat tuoneet elämääni valtavasti onnea, ja harrastukset ovat myös hyviä vastapainoja toisilleen. Maailmaa parannetaan yllättävän usein pöydän ääressä istuen, joten tanssisalissa hikoilu pitää kehon kunnossa. Tanssi tuo myös mielelle hengähdystauon: pettymykset poliittisiin päätöksiin ja kuntavaaliehdokkaan pitkät to-do-listat karisevat ajatuksista tanssisalilla. Tunnilla keskityn vain musiikkiin, koreografiaan ja liikkeen virtaan.

Balettitossuilla mukavuusalueen ulkopuolelle

Tanssin aloittaminen oli minulta tarkoituksella hyppy oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Pikkulapsena kävin satubaletissa, mutta muistoistani hämärtyneistä syistä halusin kuitenkin lopettaa sen. Koulussa yleisurheilu ja joukkuepelit olivat poikkeuksetta tanssikokeiluja hauskempia. Wanhoissa askeleet menivät sinne päin. Mitä Helsingillä oli tarjota kokeilunhaluiselle aikuisharrastajalle? Valtavasti mahdollisuuksia! Päädyin aloittamaan tanssiopistossa nykytanssin ja aikuisbaletin. Hankin 21-vuotiaana elämäni ensimmäiset balettitossut ja vaaleanpunaiset sukkahousut.

Nykytanssimatkani

Nykytanssista tuli hetkessä minun lajini. Aikuisbaletissa kävin muutaman vuoden treenaamassa kehon linjausta ja aukikiertoa, mutta lopulta aikani riitti vain yhteen tanssilajiin. Erityisen kiitollinen olen motivoivalle ja innostavalle nykytanssin opettajalleni, jonka ohjauksessa olen päässyt matkalle nykytanssin maailmaan ja oppinut paljon itsestäni. Nykytanssi ei ole merilevä-koreografiaa, vaan fyysistä ja hengästyttävän hienoa liikettä. Hypimme korkealle ja punnerramme lattialla. Tanssivuosinani olen ollut mukana tekemässä kolmea esitystä. Vanhempani ja isovanhempani ovat päässeet vuosien jälkeen kevätnäytösten katsomoon (kouluaikaisista ilmaisutaidon joulunäytelmistä on jo aikaa). Ennen esityksen alkua kulisseissa meitä aikuisharrastajia on jännittänyt vähintään yhtä paljon kuin saman näytöksen 4-vuotiaiden leppäkertturyhmän tanssijoita.

Onnellisuutta harrastuksista

Harrastukset ja liikunta tuovat ihmisille onnistumisia, yhteisöllisyyttä ja mielenterveyttä. Kaupunginvaltuutettuna haluan tehdä työtä sen eteen, että jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella olisi mahdollisuus harrastukseen. Olen saanut Helsingiltä ja tanssiharrastukselta paljon. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta lajia.

Palveluseteli ei saa olla ohituskaista

Yle uutisoi perjantaina Helsingin kaupungin palvelusetelistä, joka on käytössä hammastarkastuksissa sekä mahan ja paksusuolen tähystyksissä. Olen itse saanut kaupungin hammashuollosta palvelusetelin yksityisen hammaslääkärin tarkastusta varten. Vaihtoehtoja oli paljon ja minulle jäänyt omavastuuosuus (noin 10 euroa) oli pienempi kuin julkisella maksettava käyntimaksu. Olin erittäin tyytyväinen palveluun. Kaupungin sisätaulipoliklinikan toteuttamissa tähystystutkimuksissa tilanne on kuitenkin toinen. Potilaan maksettavaksi jäävä omavastuuosuus on yli 100 euroa ja tutkimukseen voi päästä jo viikon kuluttua. Jos tarjottavaa palveluseteliä ei halua ottaa, niin jonotusaika halvempaan julkisella tehtävään tutkimukseen on 5-6 kuukautta.

Puoli vuotta on liian pitkä odotusaika

Mikä on sellainen kajoava diagnostinen tutkimus, jonka voi tehdä vasta puolen vuoden kuluttua? Jos tutkimus todella on näin kiireetön, niin onko indikaatio sen tekemiselle oikea vai liian heppoinen? Yleensä invasiiviseen tutkimukseen ryhdytään, jos on poissuljettava vakava sairaus (esimerkiksi suolistosyöpä tai tulehduksellinen suolistosairaus), ja tästä näkökulmasta puolen vuoden jonotusaika on kohtuuton.

Helsingin ei kannata enää tuottaa itse erikoissairaanhoitoa

Kysyin twitterissä virastopäällikkö Juha Jolkkoselta, mitä kaupunki aikoo tehdä tähystystutkimusten jonotilanteen purkamiseksi. Hän vastasi, että saatavuutta parannetaan omin keinoin sekä yhteistyöllä palvelusetelituottajien ja HUS:n kanssa. Toivon, että tästä syntyy tuloksia ja jonotusaika lyhenee. Helsinkiläisille potilaille tehdään tähystystutkimuksia myös HUS:ssa ja jopa minulle lähettävänä lääkärinä kahden organisaation välinen työjako näyttäytyy ajoittain epäselvänä. Perusteet kahden rinnakkaisen erikoissairaanhoidon ylläpitämiselle vaikuttavat hatarilta.

Palveluseteli täydentää julkista sektoria

Palvelusetelillä ostettavat tutkimukset yksityiseltä sektorilta täydentävät julkista tuotantoa, lisäävät potilaan valinnanvapautta ja auttavat jonon hallinnassa. Nykytilanteessa jonotusaika asettaa potilaat kuitenkin eriarvoiseen asemaan. Palvelusetelin ei ole tarkoitus olla ohituskaista, joten myös julkiseen palveluun on päästävä kohtuullisessa ajassa.