Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle suuri terveysriski

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin hyvinvointiriski. Lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteen nousuun, jotta pahimmat uhat tulevaisuudellemme voidaan lopulta välttää. Terveysriskit koskettavat myös suomalaisia, vaikka emme heti kohtaakaan kaikkein vaarallisimpia vaikutuksia. Tuleville sukupolville ilmastonmuutos on kohtalonkysymys. Olen poliittisella urallani päätynyt aktiivisimmin tekemään sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, mutta vihreään puolueeseen minut ovat tuoneet ennen kaikkea ilmasto- ja ympäristösyyt. Hyvinvointia on vaikea rakentaa ilman tervettä ympäristöä ja ilmastonmuutoksen pysäyttämistä.

Helteet ovat vaarallisia

Viime kesän tukala helle oli vaikea sairaaloille ja ikääntyneille. Jatkossa hellejaksot voivat lisääntyä entisestään. Euroopassa helle on jo nyt yksi vaarallisimmasta sääilmiöistä. Ikääntyneet ja monisairaat ovat erityisen haavoittuvaisia kuumuudelle ja tarvitsevat tukea pärjäämiseen. Hellejaksoihin varautuminen terveydenhuollon ja asumisen osalta on oleellinen osa ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Turvallinen juomavesi on ollut meille Suomessa itsestäänselvyys. llmastonmuutos muuttaa veden kiertoa. Kuivuusjaksojen lisääntyessä myös rankkasateista syntyvät äkilliset tulvat vaikuttaa vedenjakeluun ja juomaveteen. Lämpimät kesät voivat tuoda entistä enemmän vatsatautiepidemioita.

Hyönteisten välittämät sairaudet

Ilmaston lämpeneminen tuo uusia virustauteja Suomeen ja lisää esimerkiksi punkkivälitteisiä tauteja. Maailmalla vektorivälitteiset taudit leviävät entistä laajemmalle. Näitä ovat esimerkiksi malaria, dengue-kuume ja Länsi-Niilin virus. Malariahyttyset eivät yllä Suomeen asti, mutta sairastuneita matkailijoita on varmasti jatkossa enemmän. Punkkien leviäminen Suomessa kasvattaa puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin ilmaantumista.

Muita ilmastonmuutoksen aiheuttamia terveysriskejä ovat esimerkiksi sisäilmaoireilun lisääntyminen. Lauhat ja kosteat talvet lisäävät rakennusten kosteusvaurioita. Viimeaikaiset liukkaat nollakelit ovat täyttäneet myös traumapäivystykset - kunnon talvikelillä liukastumisiakin olisi vähemmän. Toivon talvien säilyvän myös rakkaan hiihtoharrastukseni puolesta. Talviliikunnan kansanterveydellisiä vaikutuksia ei pidä vähätellä.

Ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen tavoittelemme hiilineutraalia Suomea 2030. Ilmastotoimia vaaditaan kaikilla sektoreilla: vähäpäästöinen energiantuotanto, ratkaisut lämmitykseen ilman fossiilisia polttoaineita, liikenteen sähköistäminen, rautatieverkon kehittäminen, hiilinielujen kasvattaminen metsänhakkuita vähentämällä sekä kasvisruuan suosion lisääminen. Nyt jos koskaan päättäjiltä vaaditaan kykyä tehdä tuleville sukupolville oikeudenmukaisia päätöksiä.

Kenenkään terveys ei saa olla vapaaehtoistyön varassa

Sosiaali- ja terveysministeriö nimesi äskettäisessä “suosituksessaan” kunnille paperittomat ihmiset laittomiksi ihmisiksi ja ohjeisti kylmästi kuntia heille tarjottavista terveyspalveluista. Samaan aikaan Suomen hallitus on omalla politiikallaan koko ajan kasvattamassa paperittomien ihmisten määrää. Ihmisille osoitetaan reitti kadulle ja tehdään heistä yhteiskunnan heikoimpia.

Lääkäri ei raportoi potilaistaan Maahanmuuttovirastolle

Paperittomalla on oikeus kiireelliseen hoitoon, mutta hänen on maksettava kustannukset täysmääräisinä itse. Pelko satojen eurojen laskusta pitää paperittomat varmasti jatkossakin poissa päivystyksistä. Lisäksi päivystyksessä pitäisi selvittää potilaan “status” maahanmuuttovirastosta ja ohjata hänet vapaaehtoisen paluun järjestelmään. Lääkärin ja hoitajan vaitiolovelvollisuus ei taivu tähän - ihmisellä on aina oikeus luottamukselliseen hoitokontaktiin.

Kaikilla paperittomilla on oikeus terveyteen

Ihminen voi olla myös kiireettömästi sairas. Tällöin yhteiskunta ei tarjoa mitään apua. Sairauden on pahennuttava ennen kuin sitä suostutaan hoitamaan. Helsinki on edelläkävijä. Paperittomat lapset ja raskaanaolevat pääsevät kaupungissamme hoitoon ja neuvolaan. Tähänkin tarvitaan usein vapaaehtoisten apua: luukulla on edelleen vaikea asioida ilman henkilötunnusta ja kotipaikkakuntaa. Emme ole tehneet Helsingissä tarpeeksi: meidän on päästettävä paperittomat aikuiset terveydenhuollon piiriin.

Paperittomien klinikalla on suuri huoli potilasmäärien tulevasta kasvusta. Suomessa kenenkään oikeus terveyteen ei saa riippua vapaaehtoistyöstä. 

Palveluseteli ei saa olla ohituskaista

Yle uutisoi perjantaina Helsingin kaupungin palvelusetelistä, joka on käytössä hammastarkastuksissa sekä mahan ja paksusuolen tähystyksissä. Olen itse saanut kaupungin hammashuollosta palvelusetelin yksityisen hammaslääkärin tarkastusta varten. Vaihtoehtoja oli paljon ja minulle jäänyt omavastuuosuus (noin 10 euroa) oli pienempi kuin julkisella maksettava käyntimaksu. Olin erittäin tyytyväinen palveluun. Kaupungin sisätaulipoliklinikan toteuttamissa tähystystutkimuksissa tilanne on kuitenkin toinen. Potilaan maksettavaksi jäävä omavastuuosuus on yli 100 euroa ja tutkimukseen voi päästä jo viikon kuluttua. Jos tarjottavaa palveluseteliä ei halua ottaa, niin jonotusaika halvempaan julkisella tehtävään tutkimukseen on 5-6 kuukautta.

Puoli vuotta on liian pitkä odotusaika

Mikä on sellainen kajoava diagnostinen tutkimus, jonka voi tehdä vasta puolen vuoden kuluttua? Jos tutkimus todella on näin kiireetön, niin onko indikaatio sen tekemiselle oikea vai liian heppoinen? Yleensä invasiiviseen tutkimukseen ryhdytään, jos on poissuljettava vakava sairaus (esimerkiksi suolistosyöpä tai tulehduksellinen suolistosairaus), ja tästä näkökulmasta puolen vuoden jonotusaika on kohtuuton.

Helsingin ei kannata enää tuottaa itse erikoissairaanhoitoa

Kysyin twitterissä virastopäällikkö Juha Jolkkoselta, mitä kaupunki aikoo tehdä tähystystutkimusten jonotilanteen purkamiseksi. Hän vastasi, että saatavuutta parannetaan omin keinoin sekä yhteistyöllä palvelusetelituottajien ja HUS:n kanssa. Toivon, että tästä syntyy tuloksia ja jonotusaika lyhenee. Helsinkiläisille potilaille tehdään tähystystutkimuksia myös HUS:ssa ja jopa minulle lähettävänä lääkärinä kahden organisaation välinen työjako näyttäytyy ajoittain epäselvänä. Perusteet kahden rinnakkaisen erikoissairaanhoidon ylläpitämiselle vaikuttavat hatarilta.

Palveluseteli täydentää julkista sektoria

Palvelusetelillä ostettavat tutkimukset yksityiseltä sektorilta täydentävät julkista tuotantoa, lisäävät potilaan valinnanvapautta ja auttavat jonon hallinnassa. Nykytilanteessa jonotusaika asettaa potilaat kuitenkin eriarvoiseen asemaan. Palvelusetelin ei ole tarkoitus olla ohituskaista, joten myös julkiseen palveluun on päästävä kohtuullisessa ajassa.

Yhteiskunta on lyhytterapian tarpeessa

Nykyinen kuntoutuspsykoterapian Kela-viidakko on auttamattoman vanhentunut. Psykoterapiaan pääsy on vaikeaa ja hidasta ja riippuu usein siitä, onko potilaalla aktiivinen omainen, joka auttaa lausuntojen hakemisessa ja terapeutin etsinnässä. Kuntoutuspsykoterapia on myös lähes poikkeuksetta hyvin pitkäaikaista ja intensiivistä (yleensä vähintään vuoden ajan kaksi kertaa viikossa) eikä näin sovellu kuin tietylle joukolle. Yksityisen terapeutin ja potilaan psykiatrin sekä muun hoitotiimin yhteistyö voi jäädä aivan olemattomaksi. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus lyhytterapiaan jo ennen kuin mielenterveysongelma vaatii pitkäaikaista kuntoutusta.

HUS on ensimmäinen psykiatrisen erikoissairaanhoidon tuottaja, joka otti käyttöön omat ostopalveluterapiat. Potilaan erikoissairaanhoidon tiimi auttaa terapeutin valinnassa sekä ajanvarauksessa. Psykoterapiaan pääsy nopeutuu huomattavasti ja potilaan heikentyneet voimavarat eivät estä terapiaan pääsyä. Samalla alkaa myös systemaattinen psykoterapioiden laadunseuranta.

Psykoterapian rahoitus siirrettävä Kelalta psykiatriselle erikoissairaanhoidolle

Kelan kuntoutuspsykoterapia on yksi esimerkki terveydenhuollon monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä, joka olisi jo aika purkaa. Kuntoutuspsykoterapian rahoitus pitäisikin siirtää käytettäväksi psykiatrisen erikoissairaanhoidon koordinoimiin ostopalveluterapioihin. Päätöksen terapian aloittamisesta tekee yhdessä potilaan kanssa psykiatrinen hoitotiimi eikä Kelan vakuutuslääkäri. Samalla voidaan laajentaa terapiavalikoimaa lyhyempiin ja joustavampiin hoitojaksoihin potilaan todellisen tarpeen mukaan. B-lausuntojen laatimistakaan tuskin kovin moni ikävöi.

Pitkäaikaista kuntouttavaa psykoterapiaa tarvitaan edelleen, mutta osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa - yksityisestä terapeutista tulee hoitotiimin jäsen. Tietojen pitäisi kulkea molempiin suuntiin, jotta terapeutti voisi esimerkiksi helposti konsultoida potilaan lääkitysmuutoksista tai keskustella sosiaalityöntekijän kanssa potilaan tarvitsemista tuista.

Joustavat lyhytterapiat estävät mielenterveysongelmien pahenemisen

Erityisen tärkeää olisi lyhytterapioiden saatavuuden parantaminen. Erikoissairaanhoitoa konsultoiden niitä voitaisiin tarjota jo perusterveydenhuollossa. Miksi lieviin mielenterveydenhäiriöihin on terveyskeskuslääkärillä tarjota vain lääkeresepti ja mahdollisesti muutama käynti psykiatrisen sairaanhoitajan luona? Nettiterapia on yksi viimeaikaisista edistysaskelista, mutta osalle se ei riitä. Ihmisen mielenterveyttä on hoidettava tehokkaasti jo ennen kuin “Kelan kriteerit työ- ja opiskelukyvyn heikentymisestä” täyttyvät.

Priorisoidaan terveydenhuollossa vaikuttavuutta

Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 3.12.2016. 

Terveydenhuollossa pelätään puhua priorisoinnista. Priorisointi ei tarkoita, että rajataan palveluita tai että ei päästetä ihmisiä hoitoon. Se ei tarkoita, että tulevaisuudessa hoidetaan sydäntaudit mutta ei ihotauteja. Meidän on kuitenkin priorisoitava palveluita, jotka kustannusvaikuttavasti lisäävät terveyttä. Terveyttä ei mitata lääkärikäyntien tai tehtyjen toimenpiteiden määrissä. Vastaanotolla käyminen itsessään ei paranna ketään, mutta potilaan onnistuneella kohtaamisella ja vaikkapa elintapainterventiolla voidaan saada aikaan vaikuttava muutos.

Jonot lääkärin vastaanotolle ovat ongelma, mutta saatavuuden massiivinen lisääminen ei ratkaise kaikkia ongelmiamme – eikä varsinkaan kustannusten kasvua. Valinnanvapaus ja monituottajamalli luovat hajautetun järjestelmän, joka tuottaa varmasti erittäin kätevästi tutkimuksia ja hoitoja satunnaista apua tarvitseville. Moniongelmaisten kokonaisvaltainen vaikuttava hoito jää julkisen palvelulaitoksen harteille. Minulla on huoli, että vaikuttavaa hoitoa priorisoivan julkisen terveydenhuollon rahoituspohja murenee.

Tarvitsemme lisää tutkimustietoa terveydenhuollon vaikuttavuudesta. Potilastietojärjestelmiä on kehitettävä sellaisiksi, että niistä on yksinkertaista kerätä tietoa ihmisten kokonaistilanteesta ja hoidon tuloksista. Tutkimuksen rahoitus THL:ssa, yliopistosairaaloissa ja maakunnissa on turvattava sote-uudistuksessa.

Priorisoidaan vaikuttavaa terveydenhuoltoa – sillä kasvatetaan kansanterveyttä ja hillitään kustannuskehitystä. 

Sote-lakipaketti HUS-hallituksessa

Olen ollut tämän valtuustokauden HUS:n hallituksen ja psykiatrisen lautakunnan varajäsen. Sote-uudistuksen toteutuessa HUS siirtyy Uudenmaan maakunnan julkiseen palvelulaitokseen, joten suuret mullistukset ovat edessä. Tänään hallitus käsitteli sote-järjestämislain keskeisiä linjauksia ja lausuu niistä ministeriölle seuraavassa kokouksessa. Nykyisissä lakiesityksissä on paljon kehitettävää ja suoranaisia puutteita. Yliopistosairaala, opetus ja tutkimus ovat unohtuneet niistä kokonaan.

Opetus ja tutkimus

Yliopistosairaalaa ei ole mainittu nykyisessä lakiehdotuksessa sanallakaan, vaikka sen erityispiirteet ja rooli tulisi tulevaisuudessakin tunnustaa. Yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen tulee olla valtion rahoittamaa ja turvaamaa. Nostin itse hallituksessa esille, että terveydenhuoltojärjestelmä ei ainoastaan hoida potilaita vaan kouluttaa myös tulevia ammattilaisia. Lääkäri- ja hoitajaopiskelijat sekä erikoistuvat lääkärit ovat kouluttautumassa tulevaan ammattiinsa sairaaloissa ja terveysasemilla. Keillä kaikilla julkisilla ja yksityisillä tuottajilla on tulevaisuudessa velvollisuus (ja mahdollisuus) kouluttaa?

Järjestäjän ja tuottajan erottaminen

Vahva ja suuren väestöpohjan terveydenhuollon järjestäjä mahdollistaa parempia ja fiksumpia palveluita sekä kustannussäästöjä. Järjestäjältä vaaditaan kuitenkin laajaa ja perusteellista osaamista palveluiden tilaamisesta, hankinnoista ja laadun valvonnasta. Mitkä ovat maakunnan keinot huolehtia julkisten ja yksityisten tuottajien välisistä rajapinnoista ja integraatiosta? Nostin hallituksessa esiin huolen siitä, miten järjestäjälle saadaan luotua tarpeeksi vahva ja osaava organisaatio, kun esimerkiksi sairaanhoitopiirien ja kuntien perusterveydenhuollon osaaminen siirtyvät maakunnan palvelulaitokseen.

Valinnanvapaus ja integraatio

Laaja valinnanvapaus heikentää perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyötä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Laajaa valinnanvapautta ei pidä ulottaa vaativaan erikoissairaanhoitoon, jota pitää tuottaa ennen kaikkea kustannustehokkaasti.

Palveluiden rahoitus

Tähän asti kunnat ovat rahoittaneet itse sote-palvelunsa omilla verotuloillaan. Uudessa esityksessä rahoitus tulee kokonaan valtiolta ja se määräytyy esimerkiksi väestömäärän ja -ominaisuuksien mukaan. Uudenmaan rahoitus heikkenisi tällä mallilla 150 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tarkoittaisi 2400 henkilötyövuoden leikkausta. Sopeutus on melkoinen, kun huomioidaan, että esimerkiksi HUS on sairaanhoitopiireistä jo nyt tuottavin ja tehokkain. Pääkaupunkiseudun sosiaalisia ongelmia ja esimerkiksi maahanmuuttajaväestön osuutta ei ole riittävästi huomioitu rahoituksessa.

Uudellamaalla paikallinen sote-valmistelu on käynnistynyt hyvin hitaasti, joten nyt viimeistään kuntien ja HUS:n on ryhdyttävä tiiviiseen yhteistyöhön. Palveluiden on toimittava sujuvasti vuonna 2019, kun maakunnat aloittavat toimintansa.

Toimivassa päivystyksessä hallitaan ruuhkia

Tällä ja viime viikolla lehdissä on keskusteltu ihmisten huonoista päivystyskokemuksista. Helsingin Sanomien artikkelissa potilaat kertovat henkilökunnan epäkohteliaasta käytöksestä, oireiden vähättelystä, pitkistä jonotusajoista ja huonosta hoidosta. Potilaan Lääkärilehdessä kirjoittaja ihmettelee, onko päivystykseen palkattu ovimiehiä, jotka estävät potilaan pääsyn sisälle. Päivystystyötä tekevänä tiedän, että hiljainen enemmistö kotiutuu jatkohoito-ohjeiden kera kohtuullisen tyytyväisenä, mutta kehitettävää on silti paljon. Epäkohtelias käytös ei koskaan ole hyväksyttävää.

Ruuhkissa riittää haasteita

Päivystyksen resursoinnin ongelmana on vaihteleva kuormitus. Ruuhka syntyy, jos potilaita hakeutuu päivystykseen paljon tai jos jonossa olevilla on poikkeuksellisen aikaavieviä ongelmia. Yhteisen kielen puute, puhelintulkkaukset ja esimerkiksi iäkkään kotitilanteen selvittely vievät paljon aikaa. Joskus päivystyksestä loppuvat vuodepaikat, jolloin potilaiden sijoittelu vaatii luovia ratkaisuja. Yö- ja ilta-aikaan päivystävä sairaala saattaa olla ainut paikka, joka on auki. Sinne päätyvät muuten hyväkuntoiset mutta eksyneet muistisairaat, päihtyneet ja kotonapärjäämättömät iäkkäät. Sosiaalipalveluja tarvittaisiin päivystyksissä enemmän. Ruuhkatilanteesta on annettava potilaalle tietoa. Päivystyksen jono on koko ajan henkilökunnan tiedossa ja odotusaikaa pystytään jossain määrin arvioimaan. Yllättävät tilanteet ja esimerkiksi laboratoriotutkimusten valmistumisen odottelu pidentävät kuitenkin potilaan aikaa päivystyksessä.

Vaihtelevaan kuormitukseen päivystyksissä vastataan esimerkiksi varallaolevalla lääkärityövoimalla, minkä käyttö on kuitenkin erittäin hintavaa. Helsinki ostaa tällä hetkellä palvelun vuokralääkäriyritykseltä, mutta siihen turvaudutaan vasta ruuhkatilanteen uhatessa. Päivystysten budjetit eivät ole rajattomia. Erityisen kummallinen säästökohde Helsingin terveyskeskuspäivystyksessä on kuitenkin lääkärin sanelumahdollisuuden puuttuminen. Tekstin kirjoittaminen käsin pidentää potilasjonoa ja huonontaa sairaskertomusmerkinnän laatua.

Hoitoonpääsy terveysasemalle lyhentää päivystyksen jonoa

Päivystyksessä hoidetaan akuutteja sairauksia, joiden selvittely ja hoito eivät voi odottaa seuraavaan päivään. On vakavasti sairaiden etu, että ei-kiireelliset vaivat hoidetaan virka-aikana terveysasemilla. Päivystyksen jonossa sairaampi tutkitaan ensin, vaikka joku muu olisi odottanut kauemmin, mikä aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista. Nykytilanteessa on erityisen tärkeää, että terveysasemien resursseja ei heikennetä, sillä ajanvarauksen jonot saavat potilaita hakeutumaan päivystykseen tutkimuksiin. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista eikä kustannustehokasta selvitellä pitkittyneitä vaivoja, kun aulassa odottaa lukuisia potilaita. Aina potilaan vaivaan ei löydy tyhjentävää lääketieteellistä selitystä ja on tyydyttävä hoitamaan oireita. Seuranta on lääkärin tärkeimpiä työkaluja. Usein joudun kertomaan potilaalle, että päivystyksessä on nyt poissuljettu vakavat ja hälyttävät sairaudet, mutta jatkoselvittely tapahtuu terveysasemalla.

Vakavasti sairastunut voi Suomen päivystyksissä luottaa saavansa hyvää hoitoa. Hälyttävät merkit tunnistetaan yleensä nopeasti ja tarvittavat hoidot alkavat heti. Lääkärit ja hoitohenkilökunta työskentelevät kovan paineen alla, mutta he ovat silti lähes poikkeuksetta erittäin motivoituneita työhönsä.