Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 3.12.2016.
Terveydenhuollossa pelätään puhua priorisoinnista. Priorisointi ei tarkoita, että rajataan palveluita tai että ei päästetä ihmisiä hoitoon. Se ei tarkoita, että tulevaisuudessa hoidetaan sydäntaudit mutta ei ihotauteja. Meidän on kuitenkin priorisoitava palveluita, jotka kustannusvaikuttavasti lisäävät terveyttä. Terveyttä ei mitata lääkärikäyntien tai tehtyjen toimenpiteiden määrissä. Vastaanotolla käyminen itsessään ei paranna ketään, mutta potilaan onnistuneella kohtaamisella ja vaikkapa elintapainterventiolla voidaan saada aikaan vaikuttava muutos.
Jonot lääkärin vastaanotolle ovat ongelma, mutta saatavuuden massiivinen lisääminen ei ratkaise kaikkia ongelmiamme – eikä varsinkaan kustannusten kasvua. Valinnanvapaus ja monituottajamalli luovat hajautetun järjestelmän, joka tuottaa varmasti erittäin kätevästi tutkimuksia ja hoitoja satunnaista apua tarvitseville. Moniongelmaisten kokonaisvaltainen vaikuttava hoito jää julkisen palvelulaitoksen harteille. Minulla on huoli, että vaikuttavaa hoitoa priorisoivan julkisen terveydenhuollon rahoituspohja murenee.
Tarvitsemme lisää tutkimustietoa terveydenhuollon vaikuttavuudesta. Potilastietojärjestelmiä on kehitettävä sellaisiksi, että niistä on yksinkertaista kerätä tietoa ihmisten kokonaistilanteesta ja hoidon tuloksista. Tutkimuksen rahoitus THL:ssa, yliopistosairaaloissa ja maakunnissa on turvattava sote-uudistuksessa.
Priorisoidaan vaikuttavaa terveydenhuoltoa – sillä kasvatetaan kansanterveyttä ja hillitään kustannuskehitystä.