Helsingin kaupunginvaltuusto kokousti keskiviikkona tänä vuonna viimeisen kerran ennen joulutaukoa ja keskustelimme pitkään Suomen hallituksen valinnanvapausesityksestä. Kaupunginhallituksen pohjaesitys lausunnoksi oli kriittinen, mutta kokoomus toi oman vastaesityksensä ja jäi sen kanssa yksin. Kannatusta ei tullut kaikilta omiltakaan ja erityisesti Sirpa Asko-Seljavaara kritisoi väsymättömästi oman puolueensa puheita. Valtuustossa hyväksyimme myös Pakilaan ja Herttoniemen sairaala-alueelle uuden kaavan. Herttoniemen sairaala tullaan myöhemmin sulkemaan ja tilalle rakennetaan asuntoja.
Hallituksen ehdottama valinnanvapaus ei auta heikompiosaisia
Suomen hallitus on tällaisella valinnanvapausesityksellä nopeuttamassa pääsyä flunssapolille - mutta ei kasvattamassa kansanterveyttä tai hillitsemässä kustannuksia. Tutkimuksissa on osoitettu, että pieni paljon palveluita tarvitseva ryhmä tuottaa 70-80% sote-kustannuksista. Jos haluamme todella puuttua kasvaviin kustannuksiin, meidän on panostettava tähän potilasryhmään. Helsingissä onkin tehty hienoa työtä tämän tavoitteen eteen. Kokoamme yhteensovitettuja palveluita isoihin terveys- ja hyvinvointikeskuksiin ja tuomme niihin sosiaalipalveluita. Yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa riittää vielä parannettavaa, mutta suunta on hyvä.
Nykyisessä hallituksen esityksessä näiden laadukkaiden integroitujen palvelujen pyörittämiseen ei jää paljoa rahaa. Sen sijaan resurssit valuvat työterveyshuollossa asioivien potilaiden kapitaatiokorvauksiin. Uudellamaalla merkittävä osa asukkaista on yksityisen lääkärikeskuksen tarjoamassa työterveyshuollossa. Yrityksillä on erittäin suuri kannustin listata ensimmäisenä omat työterveysasiakkaansa, joille heidän ei tarvitse edes tuottaa sote-keskuksen palveluita. Maksamme siis julkista rahaa tyhjästä ja samalla mahdollisuudet tarjota perusterveydenhuoltoa paljon palveluita tarvitseville heikkenevät.
Miten tähän on päädytty?
Sote-uudistuksen ainoa peruste tuntuu nykyään olevan, että jokin uudistus on saatava valmiiksi. Nykytilannetta huonomman soten rakentaminen on kuitenkin vastuutonta. Asiantuntijat ovat todenneet säästötavoitteet täysin epärealistisiksi, jos hallituksen esitys toteutuu. Kokoomuksen ja keskustan poliittisten unelmien yhdistäminen ei yksinkertaisesti tuo potilaille parempaa hoitoa. Viime syksynä kokoomus vaati lakiesitykseen myös laajan valinnanvapauden erikoissairaanhoitoon ohittaen täysin lain valmistelleet virkamiehet ja asiantuntijaryhmän.
Ratkaisun avaimet lyhyesti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtäminen maakunnille (joita pitäisi olla 5-12) olisi itsessään jo suurimpia uudistuksia koskaan. Se olisi toteutettava ensin ja yhteensovitettava perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto ja erikoissairaanhoito. Maakunnat tarvitsevat verotusoikeuden järjestämisvastuun toteuttamiseen. Tutkimus ja sote-ammattilaisten koulutus on turvattava valtiorahoituksella, ja maakunnille on luotava selkeät kannustimet tutkimuksen tekoon ja innovaatioiden tuottamiseen. Valinnanvapautta on edistettävä maakunnissa kokeilujen kautta käyttämällä palveluseteleitä, kokonaisulkoistuksia ja henkilökohtaista budjettia.
