Yhteiskunta on lyhytterapian tarpeessa

Nykyinen kuntoutuspsykoterapian Kela-viidakko on auttamattoman vanhentunut. Psykoterapiaan pääsy on vaikeaa ja hidasta ja riippuu usein siitä, onko potilaalla aktiivinen omainen, joka auttaa lausuntojen hakemisessa ja terapeutin etsinnässä. Kuntoutuspsykoterapia on myös lähes poikkeuksetta hyvin pitkäaikaista ja intensiivistä (yleensä vähintään vuoden ajan kaksi kertaa viikossa) eikä näin sovellu kuin tietylle joukolle. Yksityisen terapeutin ja potilaan psykiatrin sekä muun hoitotiimin yhteistyö voi jäädä aivan olemattomaksi. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus lyhytterapiaan jo ennen kuin mielenterveysongelma vaatii pitkäaikaista kuntoutusta.

HUS on ensimmäinen psykiatrisen erikoissairaanhoidon tuottaja, joka otti käyttöön omat ostopalveluterapiat. Potilaan erikoissairaanhoidon tiimi auttaa terapeutin valinnassa sekä ajanvarauksessa. Psykoterapiaan pääsy nopeutuu huomattavasti ja potilaan heikentyneet voimavarat eivät estä terapiaan pääsyä. Samalla alkaa myös systemaattinen psykoterapioiden laadunseuranta.

Psykoterapian rahoitus siirrettävä Kelalta psykiatriselle erikoissairaanhoidolle

Kelan kuntoutuspsykoterapia on yksi esimerkki terveydenhuollon monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä, joka olisi jo aika purkaa. Kuntoutuspsykoterapian rahoitus pitäisikin siirtää käytettäväksi psykiatrisen erikoissairaanhoidon koordinoimiin ostopalveluterapioihin. Päätöksen terapian aloittamisesta tekee yhdessä potilaan kanssa psykiatrinen hoitotiimi eikä Kelan vakuutuslääkäri. Samalla voidaan laajentaa terapiavalikoimaa lyhyempiin ja joustavampiin hoitojaksoihin potilaan todellisen tarpeen mukaan. B-lausuntojen laatimistakaan tuskin kovin moni ikävöi.

Pitkäaikaista kuntouttavaa psykoterapiaa tarvitaan edelleen, mutta osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa - yksityisestä terapeutista tulee hoitotiimin jäsen. Tietojen pitäisi kulkea molempiin suuntiin, jotta terapeutti voisi esimerkiksi helposti konsultoida potilaan lääkitysmuutoksista tai keskustella sosiaalityöntekijän kanssa potilaan tarvitsemista tuista.

Joustavat lyhytterapiat estävät mielenterveysongelmien pahenemisen

Erityisen tärkeää olisi lyhytterapioiden saatavuuden parantaminen. Erikoissairaanhoitoa konsultoiden niitä voitaisiin tarjota jo perusterveydenhuollossa. Miksi lieviin mielenterveydenhäiriöihin on terveyskeskuslääkärillä tarjota vain lääkeresepti ja mahdollisesti muutama käynti psykiatrisen sairaanhoitajan luona? Nettiterapia on yksi viimeaikaisista edistysaskelista, mutta osalle se ei riitä. Ihmisen mielenterveyttä on hoidettava tehokkaasti jo ennen kuin “Kelan kriteerit työ- ja opiskelukyvyn heikentymisestä” täyttyvät.

Priorisoidaan terveydenhuollossa vaikuttavuutta

Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 3.12.2016. 

Terveydenhuollossa pelätään puhua priorisoinnista. Priorisointi ei tarkoita, että rajataan palveluita tai että ei päästetä ihmisiä hoitoon. Se ei tarkoita, että tulevaisuudessa hoidetaan sydäntaudit mutta ei ihotauteja. Meidän on kuitenkin priorisoitava palveluita, jotka kustannusvaikuttavasti lisäävät terveyttä. Terveyttä ei mitata lääkärikäyntien tai tehtyjen toimenpiteiden määrissä. Vastaanotolla käyminen itsessään ei paranna ketään, mutta potilaan onnistuneella kohtaamisella ja vaikkapa elintapainterventiolla voidaan saada aikaan vaikuttava muutos.

Jonot lääkärin vastaanotolle ovat ongelma, mutta saatavuuden massiivinen lisääminen ei ratkaise kaikkia ongelmiamme – eikä varsinkaan kustannusten kasvua. Valinnanvapaus ja monituottajamalli luovat hajautetun järjestelmän, joka tuottaa varmasti erittäin kätevästi tutkimuksia ja hoitoja satunnaista apua tarvitseville. Moniongelmaisten kokonaisvaltainen vaikuttava hoito jää julkisen palvelulaitoksen harteille. Minulla on huoli, että vaikuttavaa hoitoa priorisoivan julkisen terveydenhuollon rahoituspohja murenee.

Tarvitsemme lisää tutkimustietoa terveydenhuollon vaikuttavuudesta. Potilastietojärjestelmiä on kehitettävä sellaisiksi, että niistä on yksinkertaista kerätä tietoa ihmisten kokonaistilanteesta ja hoidon tuloksista. Tutkimuksen rahoitus THL:ssa, yliopistosairaaloissa ja maakunnissa on turvattava sote-uudistuksessa.

Priorisoidaan vaikuttavaa terveydenhuoltoa – sillä kasvatetaan kansanterveyttä ja hillitään kustannuskehitystä. 

Sote-lakipaketti HUS-hallituksessa

Olen ollut tämän valtuustokauden HUS:n hallituksen ja psykiatrisen lautakunnan varajäsen. Sote-uudistuksen toteutuessa HUS siirtyy Uudenmaan maakunnan julkiseen palvelulaitokseen, joten suuret mullistukset ovat edessä. Tänään hallitus käsitteli sote-järjestämislain keskeisiä linjauksia ja lausuu niistä ministeriölle seuraavassa kokouksessa. Nykyisissä lakiesityksissä on paljon kehitettävää ja suoranaisia puutteita. Yliopistosairaala, opetus ja tutkimus ovat unohtuneet niistä kokonaan.

Opetus ja tutkimus

Yliopistosairaalaa ei ole mainittu nykyisessä lakiehdotuksessa sanallakaan, vaikka sen erityispiirteet ja rooli tulisi tulevaisuudessakin tunnustaa. Yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen tulee olla valtion rahoittamaa ja turvaamaa. Nostin itse hallituksessa esille, että terveydenhuoltojärjestelmä ei ainoastaan hoida potilaita vaan kouluttaa myös tulevia ammattilaisia. Lääkäri- ja hoitajaopiskelijat sekä erikoistuvat lääkärit ovat kouluttautumassa tulevaan ammattiinsa sairaaloissa ja terveysasemilla. Keillä kaikilla julkisilla ja yksityisillä tuottajilla on tulevaisuudessa velvollisuus (ja mahdollisuus) kouluttaa?

Järjestäjän ja tuottajan erottaminen

Vahva ja suuren väestöpohjan terveydenhuollon järjestäjä mahdollistaa parempia ja fiksumpia palveluita sekä kustannussäästöjä. Järjestäjältä vaaditaan kuitenkin laajaa ja perusteellista osaamista palveluiden tilaamisesta, hankinnoista ja laadun valvonnasta. Mitkä ovat maakunnan keinot huolehtia julkisten ja yksityisten tuottajien välisistä rajapinnoista ja integraatiosta? Nostin hallituksessa esiin huolen siitä, miten järjestäjälle saadaan luotua tarpeeksi vahva ja osaava organisaatio, kun esimerkiksi sairaanhoitopiirien ja kuntien perusterveydenhuollon osaaminen siirtyvät maakunnan palvelulaitokseen.

Valinnanvapaus ja integraatio

Laaja valinnanvapaus heikentää perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyötä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Laajaa valinnanvapautta ei pidä ulottaa vaativaan erikoissairaanhoitoon, jota pitää tuottaa ennen kaikkea kustannustehokkaasti.

Palveluiden rahoitus

Tähän asti kunnat ovat rahoittaneet itse sote-palvelunsa omilla verotuloillaan. Uudessa esityksessä rahoitus tulee kokonaan valtiolta ja se määräytyy esimerkiksi väestömäärän ja -ominaisuuksien mukaan. Uudenmaan rahoitus heikkenisi tällä mallilla 150 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tarkoittaisi 2400 henkilötyövuoden leikkausta. Sopeutus on melkoinen, kun huomioidaan, että esimerkiksi HUS on sairaanhoitopiireistä jo nyt tuottavin ja tehokkain. Pääkaupunkiseudun sosiaalisia ongelmia ja esimerkiksi maahanmuuttajaväestön osuutta ei ole riittävästi huomioitu rahoituksessa.

Uudellamaalla paikallinen sote-valmistelu on käynnistynyt hyvin hitaasti, joten nyt viimeistään kuntien ja HUS:n on ryhdyttävä tiiviiseen yhteistyöhön. Palveluiden on toimittava sujuvasti vuonna 2019, kun maakunnat aloittavat toimintansa.

Toimivassa päivystyksessä hallitaan ruuhkia

Tällä ja viime viikolla lehdissä on keskusteltu ihmisten huonoista päivystyskokemuksista. Helsingin Sanomien artikkelissa potilaat kertovat henkilökunnan epäkohteliaasta käytöksestä, oireiden vähättelystä, pitkistä jonotusajoista ja huonosta hoidosta. Potilaan Lääkärilehdessä kirjoittaja ihmettelee, onko päivystykseen palkattu ovimiehiä, jotka estävät potilaan pääsyn sisälle. Päivystystyötä tekevänä tiedän, että hiljainen enemmistö kotiutuu jatkohoito-ohjeiden kera kohtuullisen tyytyväisenä, mutta kehitettävää on silti paljon. Epäkohtelias käytös ei koskaan ole hyväksyttävää.

Ruuhkissa riittää haasteita

Päivystyksen resursoinnin ongelmana on vaihteleva kuormitus. Ruuhka syntyy, jos potilaita hakeutuu päivystykseen paljon tai jos jonossa olevilla on poikkeuksellisen aikaavieviä ongelmia. Yhteisen kielen puute, puhelintulkkaukset ja esimerkiksi iäkkään kotitilanteen selvittely vievät paljon aikaa. Joskus päivystyksestä loppuvat vuodepaikat, jolloin potilaiden sijoittelu vaatii luovia ratkaisuja. Yö- ja ilta-aikaan päivystävä sairaala saattaa olla ainut paikka, joka on auki. Sinne päätyvät muuten hyväkuntoiset mutta eksyneet muistisairaat, päihtyneet ja kotonapärjäämättömät iäkkäät. Sosiaalipalveluja tarvittaisiin päivystyksissä enemmän. Ruuhkatilanteesta on annettava potilaalle tietoa. Päivystyksen jono on koko ajan henkilökunnan tiedossa ja odotusaikaa pystytään jossain määrin arvioimaan. Yllättävät tilanteet ja esimerkiksi laboratoriotutkimusten valmistumisen odottelu pidentävät kuitenkin potilaan aikaa päivystyksessä.

Vaihtelevaan kuormitukseen päivystyksissä vastataan esimerkiksi varallaolevalla lääkärityövoimalla, minkä käyttö on kuitenkin erittäin hintavaa. Helsinki ostaa tällä hetkellä palvelun vuokralääkäriyritykseltä, mutta siihen turvaudutaan vasta ruuhkatilanteen uhatessa. Päivystysten budjetit eivät ole rajattomia. Erityisen kummallinen säästökohde Helsingin terveyskeskuspäivystyksessä on kuitenkin lääkärin sanelumahdollisuuden puuttuminen. Tekstin kirjoittaminen käsin pidentää potilasjonoa ja huonontaa sairaskertomusmerkinnän laatua.

Hoitoonpääsy terveysasemalle lyhentää päivystyksen jonoa

Päivystyksessä hoidetaan akuutteja sairauksia, joiden selvittely ja hoito eivät voi odottaa seuraavaan päivään. On vakavasti sairaiden etu, että ei-kiireelliset vaivat hoidetaan virka-aikana terveysasemilla. Päivystyksen jonossa sairaampi tutkitaan ensin, vaikka joku muu olisi odottanut kauemmin, mikä aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista. Nykytilanteessa on erityisen tärkeää, että terveysasemien resursseja ei heikennetä, sillä ajanvarauksen jonot saavat potilaita hakeutumaan päivystykseen tutkimuksiin. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista eikä kustannustehokasta selvitellä pitkittyneitä vaivoja, kun aulassa odottaa lukuisia potilaita. Aina potilaan vaivaan ei löydy tyhjentävää lääketieteellistä selitystä ja on tyydyttävä hoitamaan oireita. Seuranta on lääkärin tärkeimpiä työkaluja. Usein joudun kertomaan potilaalle, että päivystyksessä on nyt poissuljettu vakavat ja hälyttävät sairaudet, mutta jatkoselvittely tapahtuu terveysasemalla.

Vakavasti sairastunut voi Suomen päivystyksissä luottaa saavansa hyvää hoitoa. Hälyttävät merkit tunnistetaan yleensä nopeasti ja tarvittavat hoidot alkavat heti. Lääkärit ja hoitohenkilökunta työskentelevät kovan paineen alla, mutta he ovat silti lähes poikkeuksetta erittäin motivoituneita työhönsä. 

Startup-innovaatioita kuntiin – julkisia hankintaprosesseja on kevennettävä

Viimeiset vuodet startup-yrityksistä on povattu ratkaisua moniin Suomen talousongelmiin. Valtiovalta on aktiivisesti esimerkiksi Tekesin ja Team Finlandin avulla pyrkinyt edesauttamaan uusien yritysten syntyä ja kansainvälistymistä. Valtio ja kunnat pystyisivät kuitenkin vielä paljon parempaan.

Valtio, kunnat ja julkiset yhtiöt muodostavat merkittävän osan Suomessa tehtävistä hankinnoista. Nämä miljardit kulkeutuvat useimmiten monimutkaisten ja byrokraattisten hankintaprosessien kautta suurille yrityksille, joilla on paljon kokemusta julkisista hankinnoista. Pienillä ja ketterillä startup-yrityksillä ei yksinkertaisesti riitä osaamista, resursseja ja aikaa hankaliin kilpailutuksiin. Nämä asiakkuudet olisivat monelle startup-yritykselle mahdollisuus saada arvokasta kokemusta, rahaa ja referenssejä. Kunnat ja valtio taas saisivat aidosti uusia ja kohtuuhintaisia ratkaisuja toimintansa kehittämiseen. Kansantalous hyötyisi, kun yhä useampi yritys saisi nykyistä paremmat edellytykset kansainvälistymiseen ja kasvuun.

Pilottiprojektit saavat epäonnistua

Kuntien pitäisi luoda puitteet siihen, että kansallisten kilpailutusrajojen alle asettuvat innovatiiviset hankinnat voitaisiin tehdä mahdollisimman nopeasti ja kevyesti. Esimerkiksi terveysaseman ylilääkärin tulisi voida ottaa uusi ohjelmistopalvelu käyttöön asemansa kymmenelle lääkärille ilman raskasta IT-hankintaprosessia. Itse hankintaprosessiin ei pitäisi tuhrautua montaa viikkoa enempää. Startup-yritysten mottona toimii usein fail fast, epäonnistu nopeasti. Myös kuntien tulisi toimia samoin; nopeita edullisia kokeiluja ruohonjuuritasosta lähtien.

Liian monta aborttilähetettä

Abortin saa Suomessa iän, lapsiluvun, elämäntilanteen tai sikiön vaikean sairauden perusteella. Käytännössä jokainen ei-toivotusti raskaana oleva saa lähetteen, jos hakeutuu sen vuoksi vastaanotolle. Potilaan kanssa mietitään jo lähetettä kirjoittaessa tulevia ehkäisyvaihtoehtoja ja aiemmin tapahtunutta on turha vatvoa. Päättäjien kannattaisi kuitenkin pohtia ei-toivottuihin raskauksiin johtavia syitä ja ennen kaikkea keinoja niiden vähentämiseen. Hyvät terveystiedon oppitunnit eivät aina riitä, vaan ehkäisyn saatavuus on ratkaisevaa.

Ratkaisuna maksuton ehkäisy nuorille

Olen mukana Maksuton ehkäisy helsinkiläisnuorille - kampanjassa, jossa keräämme nimiä kunnallisaloitteeseen. Tavoitteena on, että kaupunki tarjoaisi alle 25-vuotiaille nuorille maksuttoman ehkäisyn, ja aion tehdä sen eteen työtä myös valtuustossa, jos minut sinne valitaan. Aloite sisältää kaikki ehkäisyvälineet, jotta jokainen nuori voisi valita itselleen sopivimman. Kondomien laajemmalla jakelulla terveydenhuollossa ja nuorisotaloilla vähennetään sukupuolitautitartuntoja. Ehkäisy on molempien seksin osapuolten vastuulla. Usein esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn kustannukset jäävät vain naisen vastuulle.

Korkea hinta estää ehkäisyn käytön

Abortit ovat hieman vähentyneet Helsingissä viime vuosien aikana, mikä selittynee osittain pitkäaikaisten ehkäisyvälineiden eli kierukoiden ja ihonalaisten ehkäisykapselien yleistymisellä. Helsinki tarjoaa ensimmäisen kierukan tai kapselin ilmaiseksi potilaan iästä riippumatta. Ensimmäisellä ehkäisyneuvolakäynnillään nuori kuitenkin harvemmin haluaa kierukan tai kapselin, vaan yleensä toiveena on saada ehkäisypillerit. Kaupunki tarjoaa ensimmäiset kolme kuukautta ilmaiseksi, mutta sen jälkeen ehkäisy jää nuoren maksettavaksi. Ehkäisystä ei saa kela-korvausta ja pillereiden hinnoissa on suuria eroja. Lääkärin tulisikin aina ottaa puheeksi ehkäisyn hinta ja varmistaa, että reseptin pillerit sopivat potilaan budjettiin. Rahan pyytäminen vanhemmilta ehkäisyn ostamiseen on harvoin nuorelle vaihtoehto.

Lääkärinä olen harmillisen usein kuullut, että ehkäisy on jäänyt hakematta kolmen kuukauden ilmaispakkauksen jälkeen. Hyvän seksuaaliterveyden pitäisi olla jokaisen nuoren oikeus eikä vähävaraisuus saa olla este ehkäisyn käytölle.

Allekirjoita aloite: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/2161

Ammatilliset oppilaitokset ovat nuorten turvaverkko

Suomen hallitus suunnittelee ammatilliseen koulutukseen 190 miljoonan euron leikkausta. Se tarkoittaa 18 000 koulutuspaikan tai 3800 oppilaitosten työntekijän vähentämistä. Leikkaus on niin suuri, että sen naamioiminen “iloiseksi uudistamiseksi” on lähinnä huvittavaa. Maanantaina 22.8 ammatillisten oppilaitosten opiskelijat ja opettajat järjestivät mielenilmauksen leikkausten kohtuullistamisen puolesta. Miten tulevaisuudessa taataan peruskoulun päättäville nuorille opiskelupaikka ja mahdollisuudet ammattiin ja työelämään?

Koulutus ehkäisee syrjäytymistä

Laadukkaalla ammatillisella koulutuksella varmistetaan, että jokainen nuori saa toisen asteen koulutukseen ja valmiudet työelämään, mutta myös moni aikuinen alanvaihtaja saa uuden alun uralleen ammatillisen koulutuksen kautta. Monet ammattiin opiskelevista ovat erittäin motivoituneita ja tietävät jo varhain, mitä haluavat tulevaisuudessa tehdä, mutta joukossa on myös syrjäytymisvaarassa olevia. Heillä ei välttämättä ole korkeaa opiskelumotivaatiota ja taustalla voi olla perheongelmia tai päihteiden käyttöä. Nuoren opintojen keskeytyminen ilman kunnollista suunnitelmaa tulevasta on erittäin haitallista, joten tehokkaat tukitoimet ja opiskelijahuolto ovat tärkeässä osassa syrjäytymisen ehkäisyssä.

Vahvasta opiskelijahuollosta terveyttä

Lukiolaisten ja ammattikoululaisten terveyskäyttäytyminen eroaa selvästi. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi alkoholin käyttö, tupakointi ja humalahakuinen juominen ovat yleisempiä ammattiin opiskelevien keskuudessa. Valoisaa on kuitenkin, että esimerkiksi humalahakuisen juomisen trendi on laskusuunnassa. Oppilaitoksiin kohdistuvat massiiviset säästöt eivät saa vaarantaa tätä kehitystä. Vahva opiskelijahuolto tukee ja auttaa huonosti motivoitunutta nuorta, jotta hän ei putoaisi koulutuksesta.

Taitoja työelämään ja jatko-opintoihin

Ammattiopinnoissa on varmasti uudistettavaa. Tutkintojen ja opiskelutapojen täytyy kehittyä muuttuvan työelämän mukana. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen sopii monelle opiskelijalle. Työpaikkaoppimisen tulee kuitenkin olla monipuolista ja nuori tarvitsee myös osaavan ammattiopettajan tukea. Tutkintoon kuuluvien yleissivistävien oppiaineiden merkitystä ei pidä myöskään vähätellä. Äidinkielen ja matematiikan taitoja tarvitaan tulevaisuuden töissä ja jatko-opinnoissa. Toisen asteen opiskelijoiden opiskelutaitojen oppimista ei saa heikentää, jotta nuorella on mahdollisuus ponnistaa jatkamaan esimerkiksi ammattikorkeakoulussa.

Ammatilliset oppilaitokset ovat nuorten turvaverkko, jota ei saa massiivisilla säästöillä rikkoa.

Miten terveysasemien jonot puretaan?

Pitkä odotusaika terveysaseman lääkärin vastaanotolle turhauttaa potilasta ja ruuhkassa puurtavaa ammattilaista. Akuutin sairastumisen yhteydessä potilas tarvitsee päivystysajan terveysasemalta. Monisairaan potilaan tapauksessa paras ratkaisu on akuuteissakin ongelmissa päästä hänet tuntevan omalääkärin tai omahoitajan vastaanotolle. Pitkäaikaisten ja ei-akuuttien oireiden selvittelyä varten varataan kiireetön aika. Helsingissä kiireettömien aikojen saatavuus on vaihdellut paljon terveysasemasta riippuen, mutta tilanne on koko ajan parantunut. Hoitoon pääsyn tavoitteeksi on asetettu 14 päivää, mutta sen saavuttamiseen tarvitaan toimintatapojen muutoksia ja henkilöstöresursseja. Kaupunginhallituksessa on äskettäin käsitelty toimintasuunnitelmaa jonojen lyhentämiseksi.

Hyvä hoidontarpeenarvio säästää resursseja

Perusterveydenhuollon rajallisten resurssien jakamisessa asiantunteva hoidontarpeenarvio on keskeisessä osassa. Tämä tapahtuu usein muutamassa minuutissa terveysaseman luukulla tai puhelimessa, joten helppoa se ei ole. Tavoitteena on ohjata potilas suoraan oikealle ammattilaiselle: terveydenhoitajalle, fysioterapeutille tai lääkärille, jotta pomputtelu eri vastaanottojen väliä vähenisi. Moni ongelma voidaan nykyään ratkaista terveydenhoitajan vastaanotolla ja tulevaisuudessa lääkärien konsultoiva rooli korostunee entisestään. Hoidontarpeenarvio onnistuu parhaiten, kun sen tekee potilaan omahoitaja. Monessa tilanteessa omahoitaja voi antaa potilaalle tietoa oireista, kotihoito-ohjeita ja kehoittaa seuraamaan tilannetta muutaman päivän. Jokaista flunssaa ei kannata medikalisoida. Hyvä hoidontarpeenarvio vaatii jatkuvaa henkilökunnan koulutusta sekä tehokasta palautteen antoa eri ammattiryhmien välillä.

Monisairaiden hoito vaatii kokonaisvaltaista otetta

Helsingissä on vuodesta 2010 ollut käytössä työparimalli, jossa potilaat listautuvat yhdelle lääkäri-hoitaja-työparille. Työparia ja terveysasemaa saa myös vaihtaa. Paljon palveluita käyttävät monisairaat potilaat hyötyvät pitkästä hoitosuhteesta ja heidän on erityisen tärkeää olla tukevasti oman työparin hyppysissä. Vuosaaressa on tänä vuonna lanseerattu vastuuhenkilömalli, jossa paljon palveluita tarvitsevat ovat saaneet oman vastuuhenkilön, joka koordinoi heidän hoitoaan ja ajanvarauksiaan. Vastuuhenkilö ja potilas laativat yhdessä hoitosuunnitelman, jossa potilasta kannustetaan asettamaan tavoitteita, ottamaan niiden toteutumisesta vastuuta ja tukemaan pattitilanteissa. Vastuuhenkilö koordinoi myös potilaan käyntejä muiden ammattilaisten luona (esim. lääkäri, fysioterapia, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdehoitaja).

Potilaan ja vastuuhenkilön välille tarvitaan ketterää kommunikaatiota. Takaisinsoittopalvelun tilalle on otettava käyttöön helppokäyttöisiä sähköisiä viestipalveluja (kaupungin nykyinen web-viestipalvelu ei ole käytettävyydeltään hyvä). Terveydenhuolto on auttamattoman jäljessä digitalisaatiossa ja uusiin innovaatioihin on tartuttava rohkeasti. Potilaan luottamus hoitosuhteseen vahvistuu, kun omaan vastuuhenkilöön saa helposti yhteyden.

Miksi olen mukana politiikassa?

Olen 25-vuotias viime keväänä valmistunut lääkäri Helsingistä. Olen syntynyt Vantaalla ja asunut 15 vuotta Nurmijärvellä. Helsinkiläinen olen ollut viimeiset seitsemän vuotta sekä käynyt täällä lukion ja yliopiston. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa elimistön puolustusjärjestelmästä ja päivystän kaupunginsairaalassa. Tulevaisuudessa suunnittelen erikoistuvani anestesiologiaan ja tehohoitoon.

Miksi Vihreät?

Liityin Vihreisiin vuonna 2012, kun puoluepolitiikka alkoi tuntua omimmalta tavalta vaikuttaa yhteiskuntaan. Politiikassa tehdään suoraan ihmisten nykyiseen arkeen vaikuttavia päätöksiä, mutta luodaan myös lähtökohdat tulevien sukupolvien elinympäristölle ja yhteiskunnalle. Neljän vuoden vaalikausien sykleissä eläminen tuottaa pikavoittoja, mutta hyvinvoiva yhteiskunta vaatii pitkäjänteisempää työtä. Puolueista Vihreillä on ainoana visio Suomesta ja maapallosta, jossa myös tulevaisuuden sukupolvilla on mahdollisuudet onnelliseen elämään. Suhteellisen nuorena puolueena Vihreillä ei myöskään ole eturyhmää tai historiallista painolastia. Vihreät antavat äänen niille yhteiskunnan heikompiosaisille, joilla ei ole politiikan kentällä omaa edunvalvojaa.

Lääkärinä politiikassa

Valmistuin lääkäriksi Helsingin yliopistosta tammikuussa 2016, mutta olen sitä ennen ehtinyt työskennellä kandioikeuksilla lääkärinä Helsingissä jo parin vuoden ajan. Ensimmäinen työpaikkani oli Töölön sairaalassa anestesialääkärin kesäsijaisuus. Sen jälkeen olen tehnyt työtä sisätautivuodeosastolla ja terveysasemalla sekä päivystänyt kaupunginsairaaloissa. Lyhyellä urallani olen hoitanut potilaita vakavasti loukkaantuneista flunssaisiin lapsiin ja nähnyt hoitoketjut monelta terveydenhuollon tasolta käsin. Tapaan lääkärinä ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa: alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, mielenterveyskuntoutujia, toistuvasti päivystykseen joutuvia vanhuksia, läheisensä menettäneitä ja äkillisen vakavan sairauden kohdanneita. Usein ihmisen sosiaalinen ongelma on todellisuudessa  suurempi vastaanotolle tuova lääketieteellinen oire. Yhdessä potilaan kanssa pyrimme hakemaan ratkaisua ja pohtimaan, miten tästä eteenpäin.

Yksittäiset hoitoratkaisut potilaan kohdalla voivat olla hengen pelastavia tai pienen pieniä edistysaskeleita. Ihmiselämiä pelastetaan ja elämänlaatua kohennetaan kuitenkin myös politiikassa, jossa tehdään suuriin joukkoihin vaikuttavat päätökset. Ongelmien ennaltaehkäisy, sairastuneiden tehokas ja jouheva hoitoonpääsy sekä ammattilaisten työtaakan helpottaminen vaativat vaikuttavaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Tarvitaan tiivistä integraatiota sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon välillä, vähemmän organisaatiorajoja erikoissairaanhoitoon sekä vahva perusterveydenhuolto, jolla on resursseja koordinoida moniongelmaisten hoitoa ja elämäntilannetta, taata tehokas hoitoonpääsy akuutissa sairaudessa ja järjestää painonhallinta- ja diabetesryhmiä. Toimivassa organisaatiossa potilastietojärjestelmän tiimalasin katseluun ei tulevaisuudessa enää kulu aikaa ja ajanvarausta ja hoidontarpeenarviota hoidetaan ketterämmin kuin massiivisella puhelutulvalla.

Suomi tarvitsee sote-uudistusta potilaiden laadukkaamman ja tasaveroisemman hoidon takaamiseksi. Myös tuottavuuden kasvua täytyy tavoitella, jotta meillä on tulevaisuudessa varaa niin uusiin kehittyviin hoitoihin kuin ennaltaehkäisyn resurssien vahvistamiseen. Helsinki on jo nyt erittäin suuri sote-palveluiden tuottaja, mutta turhat organisaatiomuurit täytyy purkaa perus- ja erikoissairaanhoidon väliltä. Lääkärinä ja poliitikkona haluan varmistaa, että Helsingissä ja Uudellamaalla toteutuu uudistuksen alkuperäinen tavoite terveyserojen vähentymisestä.

Kohti kuntavaaleja

Olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon keväällä 2017. Helsinki on minulle rakas kotikaupunki ja mielenkiintoinen ja haasteita tarjoava työpaikka. Poliitikkona tärkein tavoitteeni on tehdä kaupungista asukkaidensa hyvinvoinnin mahdollistaja. Helsingin täytyy kehittyä kaupungiksi, joka entistä vahvemmin houkuttelee uusia asukkaita, ja jonne ihmiset kaipaavat takaisin jo heti lähdettyään.