Yksityisistä hoivakodeista paljastuneet puutteet ja vaaratilanteet ovat vakavia. Ongelmia on ollut erityisesti Esperin ja Attendon hoivakodeissa. Tarkoituksellinen välinpitämättömyys vanhusten hyvinvoinnista ja henkilöstön jaksamisesta luo kestämättömän tilanteen. Ikääntyneillä on oikeus turvalliseen hoivaan ja huolenpitoon, ja hoitohenkilöstölle on taattava olosuhteet, joissa he pystyvät antamaan asiakkaalle aikaa ja tekemään työtä oman ammattietiikan mukaisesti. Suurin osa ongelmista kulminoituu siihen, ettei riittävästä hoitajien määrästä pidetä kiinni. Hoitajat joutuvat myös tekemään yhä enemmän muuta kuin hoitotyötä - ruuan lämmityksestä siivoukseen.
Keskustelimme kaupunginvaltuuston kyselytunnilla Helsingin hoivapalvelujen tilasta ja valvonnasta. Julkinen sektori kantaa aina viime kädessä vastuun ikääntyneiden turvallisesta asumisesta ja hoidosta. Helsingillä on hoivakoteja ja palveluasumista sekä omana että yksityisten toimijoiden tuottamana. Kaupunki valvoo yksityisiä hoivakoteja sovituin käynnein ja pistotarkastuksin. Hoivakodeilta vaaditaan STM:n laatusuositusta korkeampaa henkilöstömitoitusta ja tämän toteutumista valvotaan. Haamuhoitajien käyttö työvuorolistoissa on käsittämätöntä - millä muulla alalla sopimuksia voidaan rikkoa näin räikeästi?
Ikääntyneiden hoivan epäkohdista nousseessa keskustelussa on isosti kyse luottamuksesta. Voivatko kaupunkilaiset luottaa siihen, että omat ikääntyneet vanhemmat saavat tarvitsemansa huolenpidon ja arvokkaan vanhuuden? Läheisten ihmisten merkitystä vanhuksen elämässä ei toki voi koskaan ulkoistaa kokonaan ja aktiiviset omaiset ovat valtava voimavara kenelle tahansa. Helsingissä näkyy kuitenkin yksinäisyys. Osalla ei ole elämässään ainuttakaan omaista, osalla läheisin ihminen on terveysasemalle opastava naapuri.
Arvokas ja turvallinen vanhuus on jokaisen oikeus!
Nyt keskustelussa ovat olleet vanhusten ympärivuorokautiset hoivapalvelut, mutta ikääntyneiden hoidossa on kyse paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Kokosin alle ajatukseni vanhuspalveluiden uudistamisesta.
1. Muistisairauksien ennaltaehkäisyllä on valtava merkitys. Jos vuosikontrollissa saa juuri eläköityneen ihmisen löytämään aikaa ruokavalioon panostamiselle ja liikunnalle ja verenpaineet saadaan lääkityksellä kohdalleen, niin seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Ikääntyneen runsas alkoholin käyttö on vakava ongelma, joka voi pysyä piilossa pitkäänkin. Yksinäisyys on koko ajan kasvava ilmiö. Päivätoiminta ja kolmannen sektorien järjestöjen tekemä työ tarjoaa mahdollisuuksia kohtaamiselle.
2. Meidän on löydettävä ajoissa tukea tarvitsevat ihmiset. Liian usein ensimmäinen puuttuminen tapahtuu, kun ensihoito tai omainen löytää ikääntyneen kaatuneena lattialta huonossa kunnossa. Ammattilaisen on aina hyvä ikääntyneen kohdatessaan kartoittaa asumistilanne, käytössä olevat kotiavut ja kysyä kotona pärjäämisestä.
3. Avuntarpeessa on tuen ja kotikäynnin järjestyttävä helposti yhdeltä luukulta.
4. Omaishoito on yhteiskunnalle hyvin arvokasta. Omaishoidon tukea tulisi yhtenäistää siirtämällä se kunnilta Kelan maksettavaksi ja samalla vahvistaa sen määrärahoja. Omaishoitajan jaksamisesta on huolehdittava riittävillä lomapäivillä.
5. Suurin osa hoivan tarpeessa olevista ikääntyneistä on kotihoidossa. Kotihoidon resurssit ovat olleet riittämättömiä ja kiire on ainainen tunne hoitotyössä. Henkilökunnan saatavuudessa on tarkasteltava esimerkiksi palkkatasoa, mutta myös hyviä toimintatapoja on levitettävä. Esimerkiksi itseohjautuvista tiimeistä on saatu hyviä tuloksia.
6. Hoivakodeissa asuu yhä huonokuntoisempia ihmisiä. Ikääntynyt ihminen pääsee tai joutuu hoivakotiin siinä vaiheessa, kun omasta kodista on tullut täysin turvaton paikka. Näitä tilanteita ovat pitkälle edennyt muistisairaus tai vaikea toimintakyvyn lasku. Viime vuosina ympärivuorokautista hoivaa on vähennetty merkittävästi. Tämän suunnan on kuitenkin käännyttävä, sillä esimerkiksi yli 85-vuotiaiden ikäluokka kasvaa koko ajan. Hoitopaikkoja ei voida enää systemaattisesti vähentää. Kun ympärivuorokautisen hoivan tarve todetaan, niin hoitopaikkaan on päästä sujuvasti ilman kuukausien odottelua vuodeosastolla tai huonokuntoisena kotona toistuvasti päivystyksessä käyden.
7. Hoivan vaativuus pitkäaikaishoidossa on kasvanut, joten hoivakodeissa on säädettävä riittävä minimimitoitus, johon ei pidä laskea mukaan avustavaa henkilökuntaa. Kannatan nostoa 0,7 hoitajan mitoitukseen. Hoitajan tukena on oltava sujuva konsultaatioyhteys lääkäriin.
8. Saattohoidossa hoitopaikkaan on tuotava lisätukea ja tässä kotisairaalan hyödyntäminen on tärkeää. Kenenkään ei pitäisi joutua viimeiselle matkalleen ruuhkaisella päivystyspoliklinikalla. Hoitolinjauksista keskustelulle ikääntyneen ja hänen omaistensa kanssa on löydettävä aikaa, jotta ne eivät akuuttitilanteessa ole epäselviä.
9. Päivystyskäyntejä voidaan vähentää liikkuvan päivystysyksikön toiminnalla. Mobiiliyksikön sairaanhoitaja voidaan hälyttää avuksi kotihoitoon tai hoivapaikkaan. Hän arvioi hoidontarpeen, tekee tutkimuksia ja vieridiagnostiikkaa, voi antaa lääkkeitä ja seurata potilaan vointia. Tästä on monessa paikassa saatu hyviä tuloksia.
10. Vanhustenhuollon henkilöstöä, ikääntyneitä ja heidän omaisiaan on kuunneltava herkästi. Epäkohdista tulee voida ilmoittaa anonyymisti ja siihen tarvitaan oma viestikanava.
