Uudenmaan sulkeutumisesta on nyt viikko. Erikoistun keskussairaalassa anestesiologiaan ja tehohoitoon, ja kuljen lähes päivittäin Helsingistä Uudenmaan rajan ylitse. Kokoan blogiini sarjaa näistä hämmentävistä viikoista ja kuukausista. Poikkeusolojen kesto tuntuu paljon pidemmältä kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Joka aamu ihmetyttää, että tilanne voi jatkua vielä hurjan kauan. Oma ja läheisten terveys on nyt suuri kiitollisuuden aihe. Tuntuu, että meillä ei myöskään puolisoni H:n kanssa ole koskaan ollut näin paljon yhteistä aikaa.
Maanantaina on ensimmäinen työaamu Uudenmaan sulkeuduttua. Poliisi on edellisenä päivänä varoittanut laajoista ruuhkista tiesuluilla. Aamun lähtö onkin tavallista aiemmin huolestuneissa tunnelmissa. Onneksi suurempi työmatkaliikenne näyttää suuntautuvan vastakkaiseen suuntaan. Poistuminen Uudeltamaalta sujuu varsin nopeasti työpaikan henkilökorttia esitellen - toiseen suuntaan autojonoa oli kilometrejä. Myöhemmin saamme sairaalalta viralliset lupalaput rajan ylittämiseen. Varusmiehet seisoskelevat tien varressa. Yllättävä käänne palveluksen aikana päätyä moottoritien varteen rajavalvontaan.
Olen alkuviikon traumaleikkaussalin ja sektiosalin anestesialääkäri. Synnyttäjät ja loukkaantuneet ihmiset on hoidettava myös korona-aikana. Kiireetöntä leikkaustoimintaa taas on supistettu merkittävästi. Koronan vuoksi tehohoitoon joutuvien potilaiden määrä kasvaa sairaalassa pikkuhiljaa ja heille avattiin epidemian alkuvaiheessa oma teho-osasto, jotta muista syistä tehohoitoon joutuvat voidaan hoitaa turvallisesti erillään. Arvostan valtavasti anestesiahoitajia ja leikkaussalihoitajia, jotka ovat pikakouluttautuneet tehohoitajiksi. Sairaalan johto julkaisee joka päivä tilannekuvan väestölle ja henkilöstölle.
Maanantaina jatkan työpäivän jälkeen suoraan etäkokouksiin. Vihreä kaupunginhallitusryhmä ja Helsingin kaupunginhallitus kokoontuvat molemmat etänä. Koronatilanne on aina ensimmäisenä keskustelussa. Mikään kaupungin toiminnoista ei ole säästynyt koronan vaikutuksilta. Päätöksiä on tehty koko ajan niin suojavarusteiden hankinnasta, päivähoitomaksuhelpotuksista kuin yritysten ja kulttuuritoimijoiden tukemisesta. On katsottava myös kriisin ylitse kohti jälleenrakennusta.
Etäkokoukset venyvät ja jään sairaalan majoitukseen yöksi. Loppuviikolla työmatkalaiset tuntuvat hieman vähenevän, ehkä osa jäi ruuhkista etätöihin. Poliisit tarkastavat lupalaput myös junalaitureilla. Toivottavasti Uudenmaan sulku estää epidemian leviämistä ja siitä voitaisiin ennen pitkää luopua. Poliiseja tarvittaisiin varmasti muuallakin. Uutiset lähisuhdeväkivallan lisääntymisestä huolestuttavat.
Perjantaiaamuna Helsingissä riehuu lumimyrsky. Lumihiutaleet ovat suuria ja tiet liukkaita ja sohjoisia. Poliisit päivystävät edelleen tiesuluilla. Työt täytyy tehdä säässä kuin säässä. Varusmiehet lämmittelevät nuotion ympärillä. Päivän aikana HUS tiedotti joutuvansa rajoittamaan isien ja tukihenkilöiden läsnäoloa sektioissa ja synnytyksen jälkeen perhehuoneissa. Surullinen olo perheiden puolesta ja huoli varsinkin ensisynnyttäjien jaksamisesta on iso. Näin rajuihin toimiin ei kuitenkaan ryhdyttäisi ellei se olisi aivan välttämätöntä. Kuulemme linjauksesta lisää, kun HUS:n hallitus kokoontuu maanantaina. Onneksi viikonloppu on vapaa lepoon ja ulkoiluun.