Sipilän hallituksen onneton sote-kyhäelmä kaatui, mutta uudistuksen suhteen ei pidä luovuttaa. Nyt on rakennettava yksinkertaisempi ja alkuperäiset tavoitteet turvaava uudistus. Osallistuin helmikuun lopussa sosiaalialan ammattijärjestö Talentia Helsingin eduskuntavaalipaneeliin. Kävimme keskustelua perusturvasta työhyvinvointiin ja vanhustenhuoltoon. Isoimpana asiana nousi kuitenkin heti paneelin alussa sosiaalipalveluiden asema sote-uudistuksessa. Hyvinvointierojen kaventamiseksi tarvitsemme soten, jossa palvelut eivät pirstoudu ja sosiaalityön asema osana palvelujärjestelmää vahvistuu. Köyhyyden vähentämiseksi yhteiskunnan on nostettava kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä - siihen tarvitaan sekä terveydenhuollon että sosiaalityön ammattilaisia samassa tiimissä.
Keille rakennamme sote-uudistusta?
Sotea ei tehdä perusterveitä flunssapotilaita varten, vaan tulevaisuudessa järjestelmämme on palveltava paremmin ja laadukkaammin heikommassa asemassa olevia ja paljon palveluita tarvitsevia ihmisiä. Terveyserojen taustalla on köyhyyttä. Oulussa tehdyssä tutkimuksessa (Lääkärilehti, 48/2013) todettiin, että 10 prosenttia väestöstä käytti 81 prosenttia kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista, ja heistä suurin osa tarvitsi terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalipalveluita. Laadukas ja kokonaisvaltainen integroitu hoito monisairaille ihmisille tarjoaa soten suurimmat mahdollisuudet kustannussäästöihin.
Sosiaalityö palveluiden ytimeen
Terveyskeskuslääkärin työssäni näen, että sosiaaliset ongelmat kulkevat usein käsi kädessä sairauksien kanssa. Taloudelliset huolet ja ylisukupolviset ongelmat painavat esimerkiksi useaa mielenterveyspotilasta. Lääkkeitä ei ole aina varaa ostaa. Miten sosiaalityön asemaa voitaisiin vahvistaa, jotta pystyisimme auttamaan ihmisiä kokonaisvaltaisesti?
1. Luodaan aitoja sote-keskuksia. Sosiaalityöntekijät on saatava mukaan hoitotiimiin paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohdalla, ja satunnaisestikin palveluita käyttävälle on aina oltava tarjolla laadukasta sosiaalineuvontaa. Neuvontaa ei voi ulkoistaa muille työntekijöille - esimerkiksi lääkärillä ei ole tähän riittävää osaamista.
2. Tavoitteena on, että ihmiset pääsisivät mahdollisimman varhain sosiaaliohjauksen ja -neuvonnan piiriin. Näin voimme ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä. Sote-keskusten kaikkien ammattilaisten on huolen herätessä aktiivisesti ohjattava ihmisiä sosiaalityöntekijälle. Moniammatillisuutta voitaisiin hyödyntää vielä selvästi nykyistä enemmän.
3. Lasten palvelut on koottava perhekeskuksiin. Kuormittuneen perheen ongelma on ratkaistava yhdellä luukulla. Perhekeskuksiin tuodaan esimerkiksi neuvolat, lastensuojelu, perhetyö ja mielenterveyspalveluita lapsille ja vanhemmille. Perheiden huolien varhainen tunnistaminen ja matalan kynnyksen palvelut vähentävät tarvetta raskaammille lastensuojelutoimille. Sosiaalityön on oltava perhepalveluiden ytimessä ja etulinjassa eikä lastensuojeluilmoituksien takana.
