Suomeen syntyy lapsia joka vuosi vähemmän. Väestö kasvaa edelleen maahanmuuton seurauksena, mutta sekään ei riitä. Syntyvyyden laskusuunta täytyy vähintään saada pysäytettyä ja siihen tarvitaan toimia lapsiystävällisen Suomen puolesta. Osallistuin tällä viikolla Eurooppanaisten paneeliin syntyvyydestä. Tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoisia asiantuntijaesityksiä syntyvyyden kehityksestä ja tutkimustietoa esimerkiksi perhe-etuuksien vaikutuksesta siihen.
Työelämän epävarmuus heijastuu syntyvyyteen
Syntyvyyden vähentyminen selittyy osittain ihmisten mahdollisuuksilla tehdä itselleen parhaita ja sopivimpia valintoja. Vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyminen ei ole yhteiskunnallinen ongelma. Sen sijaan on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa toivomiansa lapsia - osa ei saa esikoistakaan ja osan lapsiluku jää pienemmäksi kuin toivoo. Työelämän ja parisuhteen epävarmuus ovat nostaneet ikää, jolloin ensimmäinen lapsi saadaan. Iän kasvaessa myös biologiset rajat voivat tulla vastaan, vaikka lapsettomuushoidot ovatkin hyviä. Osana ratkaisua meidän tulisi parantaa myös niiden saatavuutta ja tasa-arvoisuutta. Miehillä koulutuksen jääminen pelkän peruskoulun varaan ja syrjäytyminen työmarkkinoilta lisäävät riskiä jäädä lapsettomaksi. Väestön koulutus- ja työllisyysasteen nosto ovatkin oleellisia myös syntyvyyden kannalta.
Tasa-arvoa työelämään ja varhaista tukea perheille
Perhevapaat on seuraavalla vaalikaudella vihdoin uudistettava. Niiden vaikutus varsinaiseen syntyvyyteen on tutkimusten mukaan vähäinen, mutta työelämän tasa-arvo ja hoitovastuun jakautuminen tasaisemmin vanhempien kesken ovat silti tärkeitä tavoitteita. Huoli lapsiperheköyhyydestä nousee ihmisiltä, kun he pohtivat perheellistymistä. Perheen heikko taloustilanne voi estää esimerkiksi toisen lapsen saamisen. Perhe-etuuksilla ei tutkimusten mukaan ole vahvaa vaikutusta syntyvyyteen, mutta on selvää, että meidän on nostettava kaikkein heikommassa asemassa olevien perheitä. Lapsiperheiden palveluita uudistetaan kokonaisvaltaisemmiksi kokoamalla niitä perhekeskuksiin. Varhainen ja nopeasti saatava tuki auttaa ennaltaehkäisemään perheiden kuormittumista.
Perheiden on voitava luottaa siihen, että päiväkodeissa varhaiskasvatus on laadukasta, lapsi ehditään kohdata ja ottaa syliin. Omaa uraa ei pysty edistämään, jos vanhemmilla on huono omatunto siitä, etteivät ole hoitamassa lasta kotona. Panostuksia varhaiskasvatukseen onkin jatkettava ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon on palautettava koko maahan. Uran ja perheen yhteensovittamisessa tarvitaan myös perheystävällisiä työpaikkoja, joista löytyy joustoa ja ymmärrystä perheiden erilaisille tilanteille. Yhteiskunnan tulisi osallistua vanhemmuuden kustannusten jakamiseen enemmän, sillä erityisesti naisvaltaisilla aloilla perhevapaat ovat suuri kustannus yrittäjille.
Tulevaisuususkoa nuorille ja perheille
Syntyvyyden nostamiseen ei ole valitettavasti mitään helppoja tai nopeita tuloksia tuovia keinoja. Muutokseen tarvitaan laaja-alaisia toimia työllisyyden kasvattamisesta, perheystävällisiin työpaikkoihin, laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja varhaiseen perheiden tukemiseen. Ihmisten ja perheiden luottamusta tulevaisuuteen on vahvistettava. Lapsiystävällisessä Suomessa ihmiset voivat luottaa siihen, että työelämä ja yhteiskunta kantavat vaikeuksienkin yli.
